Koh Phi Phille päädyttiin Danielan kanssa keväällä 2015 luonnollisessa jatkumossa Andamaanienmeren saariseikkailun yhteydessä. Maineensaveroisesti se on turistien kansoittama bilesaari. Ihan hirmuisen pitkään ei sielä viihdytty mutta tässäpä nyt jotain.
 
Saarien välillä liikkuminen helppoa ja halpaa, lyö rahat kouraan turistitiskille, saa tarra paidanreunaan ja matkusta tunti-pari katamaraanilla seuraavalle saarelle meren tyrskeessä. Meripahoinvointisille tämä ei ehkä ole niin nautinollista reissaamista, sillä katamaraanissa tuntee jokaisen pompun ja aallon. Tarrasysteemi on tehokas ja helppo turisteille ja esim. bussiliikenteeseen nähden nämä botskit jopa pitävät aikataulunsa suhteellisen hyvin! Saarelta toiselle matka kustantaa noin 10 euroa/naama.  Lauttojen reitit ja hinnat voit käydä katsomassa täältä. 

Oltiin varattu ensimäinen yö suhteellisen halvasta hotellista, jota mainostettiin bungalowien kuvilla. Perille saavuttiin paahtavassa kuumuudessa ja meikällähän on tunnetusti niin loistava suuntavaisto, etten tiennyt yhtään mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Taksista oli turha haaveilla, sillä saari on niin pieni ja niin tiiviisti rakennettu, ettei autot mahdu todellakaan kulkemaan keskustassa.
 Onneksi meille farangeille oli pystytetty jättimäinen kartta josta saatiin nopea tilannekatsaus ja oikea suunta. Netissä katsomamme matka ei ollut ihan mittasuhteessa todellisuuteen, eikä siitä tietenkään tajunnut mökkeröiden olevan jossain vuorenrinteessä!
Selvittiin bungaloweille, muttei ne ollut bungaloweja, tai siis kyllä heiltä löytyi niitäkin, mutta me oltiin varattu viimesiä vapaita huoneita, jotka olivatkin katutasossa perus betonitalossa. Tässä vaiheessa kuitenkin oli senverran hiki ja väsymys, että jäätiin yöksi nihkeilemättä asiaa sen kummemmin. Pikaisella iltascouttauksella löydettiin ihan naapurista bungalowi paremmalla diilillä ja uima-altaalla. Bonuksena hotellin alueella oli myös kissanpentuja  =^___^=
Jossainkohden matkalla aamupalle Daniela pysäytti mut höpöttäen jotain kissoista ja mekoista, en heti tajunnut mitä tarkoitti ja käännyin katsomaan, ihan todentotta joku oli pukenut kissoja mekkoihin. Kissoja kaikkialla! Kaulapantana kissoilla oli timantein koristeltuja rannekoruja. Tavallaan karmivaa, tavallaan teki pahaa kissojen puolesta mutta olihan ne nyt hellyyttäviä, katsokaa!

En silti voi kuvailla Phi Phin: hintalaatusuhdetta positiivisilla termeillä.  Huoneet ja bungalowit oli pihille reppureissaajalle kalliita ja hintaansa nähden huonossa kunnossa ja nyt ei ollut edes pahin high season. Emmekä majoittuneet suoraan keskustassa. Siinä, missä muilla saarilla saat bungaloweja 5-20e/yö, Phi Phillä hinta tuntui asettuneen alkaen 25e, vaikka kunto ja varustelutaso olisi mikä. Aivan saaren reunoilla, olisi kenties saanut vielä niitä edullisempia mökkejä.

Tästä pienellä aasinsillalla Geokätköilyyn! Lähdettiin meinaan etsimään useampaa kätköä saarelta, enkä tiedä missävälissä meiltä molemmilta oli kadonnut suhteellisudeentaju saaren fyysisestä koosta, saatika helppokulkuisesta reitistä. Urheilu, hiki ja tuska kuitenkin tuotti tulosta! Löydettiin upeaakin upeampi ranta muutaman tunnin laahustamisen jälkeen. Samanlaista vaikutusta ei ollut tehnyt mikään Krabin tai vaikka Koh Jumin ranta. Vesi oli todellakin turkoosia ja niin kirkasta! Ei haitannut, vaikka kyseisen ranna kätköä ei ikinä löydetykkään.  Leikittiin kuin pikkulapset rapujen kanssa rannalla, nautittiin luonnosta ja palattiin illan hämärtyessä pitkähäntäveneellä satamaan kävelymatkan pituudesta ja rankkuudesta viisastuneena.


Saaren suosituimpia turrekohteita on tietenkin kaikista postikorteista tuttu viewpoint, jossa on näkymä melkeimpä koko saaren ylle. Auringonlaskut ovat yleensä olleet upeita, joten ajoitettiin käväisymme senmukaisesti. Tai niin me luultiin. Taas kerran, ei mitään todellisuudentajua millaiselle kävelymatkalle oltiin lähdetty ja aivan liian myöhään. Reilu tunti ylämäkeen vuorenrinnettä hikinorot selkääpitkin valuen ja toistellen mantraa “ kohta perillä, iiiihan kohta perillä”. Juu, oltiin perillä vuoren päällä, muttei vielä lähelläkään itse viewpointtia! Ripaus lisää vauhtia lävelytahtiin ja päästiin kuin päästiinkin näkemään auringon viimeiset pilkahdukset horisontissa. Harmillisesti tämä toi hieman lisähaastetta geokätköilyyn. Siinä sitten säkkipimeässä kaiveltiin kallion koloja ja koitettiin jopa kysyä paikallisen kioskin myyjältä, tietäisikö hän mitään geokätköilystä. Naureskellen sanoi farangien pyörivän etsimässä jotakin, muttei joko halunnut tai osannut tarkentaa lokaatiota ja me jäätiin taas tyhjin käsin. Protip, josset kanna taskulamppua mukana, asenna älyluuriin jokin ledivalo appi! On osottautunut useamman kuin kerran hyödyksi reissussa. Tässäkin tapauksessa koitettiin katsoa valolla kaikki kivenkolot kätkön löytämiseksi ja takasintulomatka uutta reittiä pitkin pilkkopimeässä helpottui kummasti!



Epäonnistuneiden kätköilyiden ja urheilun jälkeen todettiin, että on aika hieman irroitella ja kurkata saaren kohuttu yöelämä. Don’t get me wrong, pidän konemusiikista, pidän hiekkarannalla tanssimisesta ja pidän ihmishulinasta - tietyissä määrin. Koitettiin nauttia baarin jos toisenkin musiikkitarjonnasta ja tanssia vapautuneesti tähtitaivaan alla. Valitettavastti musiikista ei saanut enään loppuillasta paljon selkoa, kun baarit vierekkäin kilpaili kenellä soi kovempaa. Kenellä on eniten ilmaista viinaa tarjolla ja kenen tulishow pojilla eniten bensaa hiekassa. Jossainkohden myös humalaiset ihmiset alkoi olemaan kovin tuttavallisia, pahaksi onnekseen miniatyyrikokoista Danielaa luultiin maksulliseksi thainaiseksi :’D

Viinaämpärit on jo legenda, yleensä alkaen 100bht/2,5e, eikä ne paremmillakaan täytteillä silti kirpaisseet, olisikohan olleet jotain 10euron pintaan. Niin, siis kyllä, ämpärillinen viinaa ja lantrinkia.  Itse en juo alkoholia, joten en ehkä saanut sitä samaa “oikeaa bilefiilistä” mitä näytti mm. brittituristeilla olevan “BEST PLACEH EVAA BEST TIME OF MY LIEEEFF BLAARGH YEE GONNA SHOW MAH BOOBIES, GONNA BURN MY HAIR IN FIRE” 
 Ihan turvallisyyssyistä baarien klassikkoaktiviteetti, tulilimbous on muutettu askelta iisimmäksi ja vaihdettu oikeasti palava tuliköysi sellaiseen punaisinledivaloin koristeltuun, päältä palavaan tankoon.  Tarjolla on kuitenkin edelleen mahdollisuuksia esim. Kokeilla hypätä palavan renkaan läpi, humalassahan kuka tahansa pystyy siihen ;D Juuuust hyvä idea!
 Jokatoisessa baarissa sai ilmaista alkoholia mikäli suostui näyttämään tissit ja sivumainintana usemmassa baarissa oli myös aika avoimesti tarjolla pilveä ja magic mushroom shakeja.
Huom, tutustu Thaimaan huumelakiin, ennenkuin edes suunnittelet mitään typerää. Kiinnijäädessä tuomiona on vähintään hyytävät sakot, pahimmillaan jopa kuolema. Mikäli olet äärimmäisen rikas, no problemos voi ostaa tiesi ulos melkein mistä tilanteesta vain.
Palaan tähän aiheeseen Koh Phangan postauksessa.

Mikäli rantabileet eivät riittä sinulle ja mietit mitä tehdä päivisin, ota mallia fellow brittituristeista; Saarella löytyy todella paljon baareja, jotka aloittaa beer pongit ja muut pelit heti päivällä. Tarjolla on myös boozecruiseja, eli veneretkiä joissa ideana on juoda niin paljon kuin elimistö kestää ja palata illaksi juomaan lisää rannalle. 

Ruuasta ei mitään erityistä mainittavaa. Turistit ovat todellakin kansoittaneet saaren niin, että keskustasta löydät enimmäkseen pizzaa, burgereita, sämpylöitä, kaljaa, lisää kaljaa ja vielä kerran kaljaa. Kalaravinteleita oli useampi saaren reunustalla, mutta hinnat huomattavasti korkeammat, kuin muilla saarilla enkä jaksanut uskoa makuelämyksen olevan niin autenttinen, jäipi välistä.

P.S. Jos olet menossa niin kannattaa tsekata Tripadvisorista ne suosituimpien turistikohteiden kokemukset, mm. Maya Bay, se varmasti joskus oli upea ja kuvankaunis paikka. Nyt lomakuvassasi on noin 299939002 muuta turistia. Saari on muuttunut paljon ja lyhyessä ajassa, kurkkaa huikea esimerkkikuvia tästä ja täältä!