Satamasta vielä lavataxin kyytiin ja majapaikkaan. Majapaikka oli aivan valoittavan ihana Jungle Hill Bungalow. Nimensämukaisesti oltiin kallion suojaaman viidakon keskellä pikku bungalowissa. Terassilla odotti riippumatto ja kokopaikan yleisfiilis oli uskomattoman rauhallinen ja rento. Ei kuitenkaan mikään 5-tähden resortti, kohdattiin heti kättelyssä meinaan torakoita! Aseistauduttin muovipullolla ja lenkkarilla aikeissa tappaa torakka, nooh.. Torakka 1 - Me 0. 

Olin myös lukenut etukäteen netistä, että ihan rannanläheisintä mökkiä ei kannata ottaa jos haluaa välttyä apinaraideilta. Aiemminkin apinoita nähneenä en uskonut apinoiden nyt sentään mitään varsinaista vauhkoomista aiheuttavan, mutta möyhemmin saimme todistaa kun kokonainen lauma apinoita rymysi metsän läpi niin että nuorimmat lapset pelästyi resortissa. Olihan se aika koomisen näköistä, kun ensin muutama puu huojuu ja heiluu, sitten kuuluu rytinä ja koko metsä kajahtaa, sellanen kevyt Jurassic Park fiilis! Paikan omistajat pelotteli apinat pois kissanpieruraketeilla ja huutelemalla - rauha palasi maahan.

Käytiin heti ensimmäisenä päivänä tarkastamassa saaren yöelämä, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Lähempänä satamaa oli muutamakin baari peräkkäin ja meininki oli oikein mellow. Ihmiset tissutteli juomia ja meren humina soi taustalla. Käveltiin hiekkarantaa pitkin takaisin ja hämmästeltiin miten erilailla koko taivas ja tähdet näkyy kun ei ole kaupungin valosaastetta. Ensimmäinen ilta päättyi kuitenkin suht nopeaan kun molemmat voi hieman huonosti... Keinuttiin riippumatoissa kunnes molempia oksetti, itselläni se sitten muotoutui migreeniksi asti, Daniela selvisi helpolla. 

Aamulla uuteen nousuun ja muutama yritys päästä majatalon WiFiin. Oli varmasti viihdyttävää katsoa kun molemmat näprää kännykkää hikihatussa ja kiroillen yrittää saada nettiä toimiin. Nooh kyllä se periaatteessa toimi, yhden facebook kommentin pystyi lukemaan noin 15min odottelun jälkeen :D Aamupalan voimin scoutattiin saarta kävellen, kuultiin etäisesti Suomea viereisestä bungalowista, millä tuurilla? Lellittiin ja paijattiin kissoja yllinkyllin ympäri kyliä ja ostettiin hyvinkin psykedeelisen näköiset jäätelöt paikallisesta kaupasta. Ihmiset oli niin iloisia, ohikulkijat moikaili, tööttäili, heilutteli käsiään ja kaikki kaupungin kiire tuntui vihdoin katoavan ympäriltä. Päivän kuumipana hetkenä vilvoteltiin meressä uiden.  Päivällistä ei metsästetty majatalon ravintolaa kauempaa ja kuinka ollakkaan törmättiin Suomalaiseen Penttiin! Pentti kertoi asuvansa joitakin kuukausia vuodesta Jumilla ja kirjoittavansa kirjaa, en pistäis itekkään pahakseni noin lunkia elämäntapaa. Saatiin parit tipsit saaren tutkimiseen ja Pentti olikin varma, että me palattaisiin Jumille vielä, saari kuulemma vie mennessään. Tälläreissulla ei palattu, eikä ole mitään ihan järkyttävää hinkua heti takaisin, mutta kaunis ja rauhallinen se saari on. Toivottavasti pysyy sellaisena vielä pitkään.  Aurinkoa, hiekkarantaa, viidakkoa, rauhaa, eläimiä, iloisia ihmisiä. Ei katukauppiaita, ei ryysistä, ei 80v länkkäreitä 12v thaitytön kanssa..