Ymmärrän täysin miksi jotkut Suomalaiset tykkäävät San Franciscosta. Hintataso on lähes sama kuin Helsingissä, Ilmasto on hyvin samanlainen, on paljon trendikkäitä pubeja, gastroravintoloita, olutpanimoita ja helppo liikkua julkisilla. SF kokemuksia ennen pitää kuitenkin mainita pikainen koukkaus Oaklandissa ja meidän upea kokemus AirBnB vuokraamisesta.

Navigaattorin ohjaamina käytiin check-innaamassa meidän netinkautta varattu AirBnb-talo. Sellanen periamerikkalainen parikerroksinen talo. Yleisestiottaen jos vuokraa tuon kautta, olettaa saavansa koko talon käyttöönsä.(Ellei erikseen etsi hakuvaihtoehdoissa alivuokrakämppää.) Kyseinen paikka oli saanut suosituksia ja hyviä arvosteluita itse sivustolla. roudattiin tavarat heti sisään ja Tumppu meni ottaan päikkärit pitkän ajon jälkeen, sillä lisää olisi tiedossa.

Purettiin tavarat meidän huoneeseen ja tutkailtiin siinä taloa, huomattiin että jokainen huone oli nimetty erilailla, queen bedroom, bedroom 1, jne. Niissä asui joku, siis samaan aikaan kun me! Jopa takapihalle parkkeerattu asuntoauto oli vuokrattu jollekkin. Meillä ei ollut lukkoa omaan huoneeseen, onneksi oli sentään oma bathroom haha. Huoneille oli myös todella tiukat säännöt, mm. ettei talon keittiötä tai olohuonetta saa käyttää. Eli juurikin sitä huonetta, missä Tumppu veteli sikeitä. Meillä oli kiire lähteä Oaklandiin samalle illalle,  etukäteen maksettuun Mortified -komediaan. (Netflixistä löytyy lisää jos kiinnotaa.) Kerkisin juuri herättämään Tumpun kielletyltä sohvalta, kun pihaan kaartaa auto. Autosta nousi pieni aasialainen mies joka osottautui talon omistajaksi. Tuli tsekkaamaan meille lakanat yms. kuntoon. Jotenkin koominen tilanne, piilokamerafiilis :DTalon lokaatio valittiin Friscon kalliiden hintojen ja huonojen parkkipaikkojen takia vähän syrjemmästä Sacramenton puolelta.



Oaklandissa oltiin just, eikä melkeen perillä. Kuppilan nimeä en muista kuollaksenikaan, mutta  paikan poke näytti kyllä just sellaiselta 8 mile-leffan sterotyyppiseltä gangsteriräppäriltä kultaketjuineen ja erittäin tuimalla ilmeellä varustettuna. Klubi oli hyvä paikka esitykselle, yleisöä oli runsaasti ja äänentoisto oli toteutettu hyvin, kaikille ei meinaan riittänyt istumapaikkoja, joten seisottiin takaosassa se parituntia ajan vaan hurahtaen ohi iltaa viettäessä. Itse esitys oli hyvin koostettu ja juhlakansalla hyvä fiilis. Kukaan ei töninyt ja tupakalekkin olisi pässyt hiksien kopin sijaan ulos sisäpihalle.
Esityksen jälkeen nukkumaan, huomenna koittaisi itse Frisco!



Aamulla oli selvä suunnitelma, Muir Woods, eli Star Wars -metsä! Saatiin matkalle oppaaksi Annen kaveri Omar. Napattiin aamupala ja muutama ostos ennen luonnonpuistoa. Keskusteltiin paljon mm. koulutuksen eroista Suomen kanssa ja millaista on katukuva Friscossa. Friscoa ei turhaan kehuta mäkiseksi ja mutkittelevaksi, osa alamäistä oikeasti kammotti kaikkia autossa ja siinä sivussa katsottiin kun joku huristelee longboardilla ohi :'D Turistit..
Metsä in siis aikamoinen plantaasi, sinne ajaa keskustasta 45min. Metsä on toki itsessään upea luonnonsuojelukohde, mutta se on tullut yleisölle tutuksi enimmäkseen leffakuvauskohteena. Star Wars ei meinaan ollut ainoa. Siinä missä Suomessa metsissä saa liikkua vapaasti polkujen mukaan, niin tässä metsässä oli tarkkaan rajattu millaisilla poluilla sai kävellä. Tunnelmaa ehkä hieman latisti useat Aasialaiset valokuvaus-sessiot jokaisella sillalla polkujen varrella. Puut oli kyllä upeita, on vaikea saada tallennettua sitä metsän kokoa, ne puut on uskomattoman pitkät. Facebookin puolella huhuilin ostaneeni reissussa jo 5 Star Wars paitaa, sitten vielä tämä metsä, lisäksi Omar kertoi, että jossakin lähellä voisi ottaa kuvan Yoda patsaan kanssa, todettiin kaikki että vaikka ollaankin faneja niin johonkin se raja on vedettävä :D (Ostin vielä pari paitaa ja jopa SW sukkia...)



"Se voi elää yli 2 000 vuoden ikäiseksi. Rungon paksuus rinnankorkeudelta on yleensä 3–4,6 metriä, mutta voi olla suurimmillaan 8 metriä. Punapuuta pidetään maailman korkeimmaksi kasvavana puuna. Pituus on yleensä 60–100 metriä." - Wikipedia 

Tuntuipa hassulta mennä heti ääripää metsä&luonto kohteesta Alcatraziin. Vehreästä luonnosta betonilla vuoratulle kalliolle. Tumppu jäi Omarin kanssa  kaupunkiin, kun me tytöt lähdettiin satamasta lautalle. Liput kannattaa hankkia hyvissä ajoin, ne myydään usein netistä loppuun, mutta joltain sataman firmoilta voi vielä saada kalliimmalla hinnalla liput. Saattaa siis sisältää spoilereita, jos ei ole mitään mitä odottaa siltä mestalta, jos ei ole siis aiemmin käynyt samanmoisessa!
Liput 41-48$ Alcatraztours


Alcatraziin ei saa ottaa mitään isoja rinkkoja, kameralauakkuja, jalustoja yms. Joten esimerkiksi backpackereiden kannattaa hankkia säilytystilaa tai viedä tavarat suoraan hotelliin/hostelliin yms.
Jos tulee autolla, kannattaa varautua todella kalliisiin parkkipaikkoihin, haha me onnistuttiin ylittämään parkkimittarin maximum coin amount ja saatiin 24 minuuttia aikaa. Kierros kestää 2h 40min :D Parkkipaikat on myös täynnä, koska sinne pääsee aina kerrallaan noin 300 ihmistä.

Meidän valitsema kierros oli iltakierros, tätä oli kaikki suositelleet päiväkierroksen sijaan. Jätin itsekkin kameran pois ja keskityin itse kokemukseen kuvaamisen suhteen, eipä sielä pimeässä olisi hirveästi saanut tallennettuakaan. Meidät jaettiin ennen kierroksen alkamista ryhmiin, sellasien lammasaitojen läpi haha. Jokaisella oli oma opas, joka oli pukenut uniformun tietysti päälle. Pysähdyttiin ympäri saarta kuultiin oppaalta itseltään erilaisia tarinoita saaresta ja sen asukeista. Oppaan vietyä meidät perille, saatiin hyvin kasarihenkinen kuulokesetti päähän ja ohjauskapula kaulaan. Sen kanssa sai liikkua tarinankertojan mukaan vankilaa vähän kuin labyrinttiä. Alcatrazin vangit ovat niitä pahimpia, joten he kärsivät vähintäänkin elinikäistä. Se mikä jäi mieleen oli tarina tiettyjen sellien ikkunoista, joihin kantautui meren kautta kaupungin äänet; ihmisiä juhlimassa uuttavuotta, perheitä kesällä rannalla. Äänite toisti sopivia ääniä korvalappujen kautta kun olit itse oikealla kohdalla. Hyrr kylmät väreet.









Alcatrazin jälkeen keräännyttiin taas kasaan ja lähdettiin katteleen Frsicon yöelämää, istahdettiin pubiin jja testattin jäätelöbaari. Iltapalaksi kokeiltiin ramen-nuudeleita. Kaikille uusi makuelämys ja vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen muuten todella huono syömään puikoilla, hah.
Ei voitu jäädä ihan juhlimaan asti, aamulla olisi taas uutta ohjelmaa, joten ruuat naamaan ja ajomatka kotiin. Hyvin sai kyllä unta kun on ollut joka aamu liikkeellä ajoissa.




Friscoon olisi voinut jatkaa tutustumista mielellään, mutta majoitus oli senverran kaukana kuitenkin, että otetttiin aamusta suunta Sacramentoon, läheiseen kaupunkiin.