Losista tosiaan ajettiin Morra Bayhyn, sellaseen suht sympaattiseen pikku kalastajakylään, joka elää oikeastaan turismista, purjehdusjutuista ja kalastuksesta. Muutama pelto ja farmikin oli siinä ympärillä. Itse kylässä nyt ei sinänsä ollut mitään maagista, yksi upea kivimuodostelma, mahdollisuus nähdä merisaukkoja ja thats's it. Oli kuitenkin pakko pysähtyä ottamaan sinne yhdeksi yöksi lepoa, jotta jaksaa sitten ajella sen itse huikeimman osuuden tuosta pacific coast highwaysta.

Morro Bay

Hyytävä mörökölli! Kuva ei kerro ehkä kokoa mutta arvioisin about 30cm Morro Bay "desert"

Satuttiin taas vahingossa valitsemaan hotelli, josta löytyi kuumavesiallas poreilla ^^

Agst-photoshoot

Morra baysta pari kuvaa muttei sen kummempaa sanottavaa, joten hyppätään itse reitin aarteeseen!

Oikeastaan melkein koko matkahan on kulkenut pacific coast highwayta, mutta nämä maisemat ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa. Siinä missä Los Angeles ei tosiaan meikää sykäyttänyt niin nämä näkymät vihdoin aiheutti jonkinmoista innostusta ja väpätystä! Kamera lauloi vuoronperään puhelimen kameran kanssa ja mahdettiin näyttää kyllä koomiselta konkkaronkalta kun välillä oli jonkun päätä ja kättä ja kameraa ulkona milloin mistäkin ikkunasta autossa. Turistit. PCH-reittiä ei sitten tule sekoittaa siihen aavikon läpi ajeltavaan route kuuskutoseen! PHC kulkee käytännössä aivan länsireunaa pitkin, niin reunassa kun voi. Reunassa, tarkoittan todellakin reunaa. Pienikin luiskahdus väärään suuntaan ja olet reunalta alas. Katuvaloja on hyvin harvakseltaan ja toisinaan luonnonvoimat tuo pari tenkkapoota matkalle. Meille ei näitä onneksi käynyt, mutta olen kuullut ja nähnyt tarinoita kun esim. asfaltti vain hulahtaa sateiden mukana alta kastuneen maa-aineksen mukana mereen, kivenjärkäleitä vyöryy keskelle tietä ja toisinaan myrskyt kaataa satakin vuotta vanhan, halkaisijaltaan parimetrisen puun tielle. Huonolla tuurilla tietöiden ja raivausten valmistumista joutuu odottamaan seuraavaan päivään. Tie on todella mutkitteleva ja osittain vaarallinen, etenkin jos on sadetta tai vaikkapa peuroja laumoittain liikkeellä. Ainiin, ja jos saat vaikkapa sairaskohtauksen niin vakuutus kannattaa olla kunnossa. Ambulanssi maanteitse tulisi perille vasta tuntien kuluttua, on lähes poikkeuksetta tilattava mediheli paikalle, olettaen että sillekään on jotain pysähtymispaikkaa.

Läpi sumun!

Monta mutkaa matkassa.

Ajomatkaan kannattaa varata aikaa, sillä toinen toistaan upeampia pysähdyspaikkoja olisi ollut vaikka kuinka. Mikäli kelit ja loman pituus olisi sallinut, ei olisi ollut lainkaan huono idea jäädä telttailemaan matkalle. Meille kuitenkin sattui sumua ja sadetta, joten ihan hyvä ettei ollut telttailua suunnitelmissa. Maisemat ei kyllä kelistä huolimatta ainakaan rumentunut, sellanen sumusadeusvahöttö toi ihan oman fiiliksensä tähän! Muistelen jo lapsena miettineeni millaista olisi kävellä pilven sisällä, kun ne näytti niin kauniilta ja pehmeiltä alhaalta katsottuna. Aikuisena mietin samaa lentokoneessa alaspäin katsellessani "miltähän tuntuisi hilppasta tuosta läpi?" - Nyt on sekin mysteeri ratkaistu! Sadepilvet leijaili niin alhaalla vuorien lomassa joiden läpi ajettiin, että käytännössä kuljettiin niiden läpi ja usein pilvenhattaran reunat erotti ihan muutaman metrin päässä. 

Oikein suunnitelmallinen reissaaja voisi saada tästä reitistä vielä enemmän irti jos oikeasti pysähtyisi jokaiselle maisemaspotille yms. Meillä oli ripaus tuuria ja muutama varma tieto matkassa joidenkin näiden spottien suhteen.

Hearst keräili aarteita tiluksilleen ympäri maailmaa, Afrikasta Kreikkaan jne.

Ikkupikkusia musiikkirasioita!

San Simeon - Hearst Castle. Pelkästään tänne voisi varmasti tuhlata kokonaisen päivän, me käytiin vain turisti-infossa ja museossa, koska keli oli huono ja kiertokäynnit olisi maksanut alkaen ~30$ per kierros. Koko linnan tutkimiseen olisi mennyt about 100 dollaria eikä jonottaminen tuntunut houkuttelevalta. Itse linna on kuitenkin aika päräyttävä, sen rakennutti William Randolph Hearst, joka arkkitehtia palkatessaan sanoi;

" I would like to build something upon the hill at San Simeon. I get tired of going up there and camping in tents. I'm getting a little too old for that. I'd like to get something that would be a little more comfortable. "

... Lopputuloksena oli linna, jossa on 56 makuuhuonetta, 61 vessaa, jättimäiset puutarhat, oma eläintarha, elokuvateatteri, tenniskenttiä, uima-altaita ja lentokenttä! Yksi uima-allas halleista on myös koristeltu kultaisilla mosaiikkipaloilla lattiasta kattoon. Hearstin suku käyttää aluetta edelleen lomakämppänä, ei paha! Koko homman ympärille on rakennettu aikamoinen business, turistikeskus bussikyyteineen ja ostosmahdollisuuksineen.

Linnoja enemmän sydäntä lähellä on eläimet, tässä tapauksessa merinorsut. Kyllä, meriNORSUT. Ei mursut. San Simeonista jokusen matkaa eteenpäin löytyy kiva spotti käydä kurkkimassa näitä otuksia. Aivan jäätävän kokoisia mötköjä, joilla ei näyttänyt olevan kiire minnekään. Ne kokoontuu porukalla köllötteleen tien varrelta löytyvään kivaan syvänteeseen, joka on onneksi aidattu niin ettei turistit pääse piinamaan. Haju oli vähintäänkin hirvittävä ja äänitehosteet oli suhteellisen hilpeitä. Instagrammissa on jotain videotakin, mitä kuvasin näistä möllyköistä :3

Ilmeet on muikeat, sillä nämä otukset haisivat kuolemalta

Näitähän sitten riitti silmän kantamattomiin

Uhittelua

Tumpulla meinasi jo mennä hermo kun jäätiin ihkuttamaan maaoravia Annen kanssa joka paikkaan

Otuksen jälkeen kaasuteltiin eteenpäin läpi aavemaisen usvan ja mutkittelevien vuoristoteiden. Aina välillä jäi oikein harmittamaan, kun ihan kaikkialle ei vaan saanut pysähtyä. Valokuvaajan vaistoni spottasi aivan upean yksittäisen Superison puun mustan siluetin, joka roikkui osittain vuoren rinteestä alas sumun keskellä, voi miten upean kuvan siitä olisikaan saanut! Vaan ei, puun alla oli kyltti että ei missään nimessä saa pyhätyä siihen. Erittäin hyvä vahinkolöytö sattui Jossainkohden matkaa kun huomattii. sellainen metsästyvennys, jonka huipulla näkyi pienen pieni siivu vesiputousta. Ensin meinattiin vain napata pari kuvaa siitä reunalta, kunnes vähän sivummalta löytyi polku! Eräjorma Maria tottakai lähtee iloisesti parhailla seikkailukengillä, eli varvassandaaleilla matkaan! Seurattiin polkua ja vesiputouksen vaimenevat ääntä, ei tarvinnut kulkea edes kovin pitkälle metsän uumeniin kun löytyi se itse vesiputous, kerrassaan upea paikka. Oli luolaa, kalliota ja mutaa, eeppisiä Lord of the rings puita ja ällöttäviä metsän otuksia, kuten pitkiä ruskeita matoja. Ajettiin niin kauan, kunnes saavutettiin Big Suriksi kutsuttu alue, eli isoja luonnonsuojelupuistoja peräjälkeen.

Luontoa kauneimmillaan

Kuumottava joenylityspaikka ja kuumottavampi tukiviritelmä - Anne vieläpä jengasi Tumpun muutaman tonnin kameran hinasta tuonne toisellepuolen kun meikä katso vieresä sydän psyähtyneenä mitä jos se tippuu :D

Vesiputouksen kokoa on vaikea kuvailla, uskoisin ihan ylös kipuamisen vievän vielä pari tuntia tuosta meidän lokaatiosta

Anne kikkailemassa kastuneilla kallioilla

Moist!

En osannut ollenkaan odottaa tälläisia maisemia Amerikasta, kertoo varmaan jotakin ennakkoluuloistani tai huonosta maantiedosta.. or both.

Kasvillisuus vaihtui noin 30km välein aivan laidasta laitaan

En malta odottaa nähdä oikean kamerani kuvia tästä!

Ruokaa pysähdyttiin nauttimaan oikein perijenkkiläisessä metsälodgessa, missä oli telttareissaajia, asuntoautoilijoita ja satunnaisia ohikulkijoita. Paikka oli sisustettu todella mystisellä, taiteellisella säväyksellä. Vähän harmittaa etten ottanut kuvaa kattokruunusta jossa roikkui mardi grass helmiä, leikkipyssyjä, tikkareita, nukkeja, helmiä ja timantteja. Sisällä oli lämmin ja kotoisa fiilis, ihmiset hymyili, nautti ruuasta, osa teki töitä läppärillä takkatulen ääressä ja homman parasta antia oli keittiön smokery. Oikeastaan kaiken sai halutessaan savustettuna! Koska olen kotoisin Tampereelta alunperin, pidän itseäni hot wings snobina, oli siis ehdottomasti testattava savustetut buffalowingsit - toimi!

Olin liian nälkäinen ja unohdin kuvata ne psykedeellisemmät sisustukset kuten neonvihreän seinämaalauksen..

Siipisnobin arvosana 4/5

Maha täynnä olikin hyvä käydä katsomassa ehkä se itselleni kaunein osuus Big Sur aluetta. Julia Pfeiffer waterfall ja Pfeiffer Beach. Vesiputous on upea metsänläpi kulkeva putous joka tippuu korkealta kalliolta suoraan mereen. Vieressä on isohko hiekkaranta ja kalliota, joka suojaa rannan uteliailta silmiltä. Yläreunaa kehystää kalliot, joille on rakennettu pieni kävelyreitti. Kävelyreitin varrella huomattiin kohta, josta hyvin selvästi joku on mennyt jyrkän pudotuksen alas rannalle ja kirjoitellut hiekkaan mm. " JESUS". Pohdittiin hetki, uskaltaisiko mennä perässä.. nooh, pari askelta eteenpäin tuli pieni infokyltti alueesta ja siinä mainittiin rannalle menemisen olevan vaarallista ja laitonta :D Jätettiin tunnollisesti väliin, harmi, olin jo varautunut edellisestä viisastuneena varvastossujen sijaan kunnon kengillä.

Paikka oli niin upea, että kerrankin unohdin puhelimen taskuun heti tämän kuvan jälkeen ja keskityin kuvaamaan oikealla kameralla

Vesiputoukselle pääsi tämän pienen hobittitunnelin läpi :)

Autolla taas rykäys eteenpäin niin saavutettiin auringonlaskun aikaan tuo itse ranta, eli Pfeiffer beach, josta postasinkin jo aiemmin Pinterest kuvia. Rannalle on hieman omituinen reitti ja sen sijanti kannattaakin ensin katsoa kartalta, sillä paikalliset asukkaat käy usein kiskaisemassa sinne johtavan kyltin irti maasta. Parkkipaikka oli tähän vuodenaikaan maksuton ja väkeä oli meidän lisäksi vain kourallinen. Mikäli oltaisiin saatu pilvetön taivas, olisi auringonlasku tehnyt aivan älyttömän upean valoilmiön kallion raosta. Oh well, saatiin semmonen Jurassic Parkmainen kauhufiilis meren tyrskytessä ja sadepilvien heiluessa siinä yllä. Rannalle muodostuneet kalliot ja lohkareet oli todella mieleenpainuvia ja hyytävän isoja. Osa hiekasta oli pinkkiä ja takana upea metsä reunusti alueen. Joissakinkohden metsä sai väistyä kanjonimaisen punahiekkaisen kallion tieltä pois. Kaikki meistä kolmesta eksyi omille teilleen, yksi tutki simpukoita ja kiviä, toinen kiipeili kallioilla etsien parasta kuvauslokaatiota ja kolmas halusi nähdä rannan joka reunan. Unohduttiin rannalle kunnes aurinko todellakin laski ja piti lähteä säkkipimeällä etsimään reittiä pois. Tielle ohjaava polku sarasti vielä hitusen, autolla oli vähän kuumottava ajella pikimustilla teillä, mutta selvittiin.

Mielessä pyöri otteet Maa Aikojen Alusta ja Jurassic Parkista kun katseli näitä maisemia

Tämä olisi ollut se kuuluista reikä kalliossa, josta aurinko olisi hohtanut läpi laskeutuessaan jos se olisi näkynyt pilvikerroksen takaa.. pfft

Se on ihan eri fiilis tuntea itsensä pieneksi pilvenpiirtäjän rinnalla ja tälläisen luonnon muovaaman ja kasvattaman metsän juuressa.

Alkuperäinen idea olisi ollut mennä viettämään yötä mystiseen hippimestaan, Eisaleniin, jonka syvin olemus jäi itselleni vähän epäselväksi. Suurin syy tähän majoitukseen olisi ollut kuumat lähteet, jotka on tehty kallion reunaan ja mesta on tunnettu yökylvyistään. Valitettavasti jonkin yksityistapahtuman takia ei natsannut, plan B - ajetaan suoraan Santa Cruziin ja etsitään hotelli/motelli sieltä.
Ensimmäinen paikka olisi maksanut noin 100$, mutta paikka vaikutti niin shadylta, että jätetiin väliin ja valittiin Knights Inn muutaman kympin kalliimmalla koska se sisälsi aamupalan. Virhe.
"Aamupala" oli keksi, automaattikahvi ja muroja haisevassa respan takahuoneessa. Not really worth it. Santa Cruzista ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa, koska lähinnä käytiin keskustassa syömässä, shoppailtiin ja matka jatkui. Karkkikauppa kyllä jäi mieleen :D Aivan jäätävän kokosia ja erikoisen makuisia juttuja, esim. 453g painava Snickers patukka...

Anyways, tässä taasen kuvakaaos ja lisää piakkoin San Franciscosta!

Se megaSnickers!

Jos vaikka tarvit juurikin 18kpl Twixejä

Happy Hippo Kinder!?!? Miksei meillä myydä näitä ;_;

Kyllä, pekoni huulirasva.

Pusheen <3

Jopa Redbullit oli koristeltu nätimmin

Hylätty tie

Rambo Maria!

Rambo Maria kuvaamassa merisiilejä :D

Idyllinen kylä

Mutkien kyltit kuvasti mutkien muotoa ja niitä tuli vastaan mitä kummallisempia :D

Ninja Anne

Drool

Mmm

Iltapalakokeilut, poreileva vadelma tee 4/5, Venom mango energiajuoma 1/5, Ranch Pringlesit 2/5, btw miksi missään muualla ei myydä paprika Pringlesejä?

Hotellin aamupalavohvelimasiina

Miksi Suomalaiset bensa-asemat on aina sellasia hirveitä betonitönöjä kun ne voisi olla tälläisiä kodikkaita mökkejä :3