Odotin joitakin kuukausia erästä uutista, joka tulisi vaikuttamaan omiin reissusuunnitelmiini ja kun se uutinen vihdoin tuli, se ei ollut sitä mitä toivoin. Sen myötä reissuun pääsisi vasta tammikuun jälkeen aikaisintaan, harmillista. Sattumalla oli kuitenkin sormensa pelissä ja juuri samana päivänä kun sain tietää ettei suunnitelmistani tulisi mitään, kaverini Anne nakkaa naamakirjassa viestiä "Ei sul sattuis oleen helmikuussa mittää lomaa, tekis mieli lähtee johki reppureissulle".  DING DING DING ja taas mennään!

Amsterdamissa olisi ollut museoita, taidenäyttelyitä ja kulttuuria vaikka jokaiselle päivälle lukemattomat määrät, mutta me pyhitettiin loput päivät oleskelulle ja shoppailulle. Shoppailulla en nyt tarkoita tulppaaneja ja muotirytkyjä, vaan nörtteilyä ja rehtiä torimeininkiä!

Maanantai aamuna eriskummallisen hostellimme ravitsevan muro-ja nutellaleipä aamiaisen aikana kerkisi tutkailemaan kanssakulkijoita ja reissaajia. Yritin kovasti sivukorvalla kuunnella ja ymmärtää Hollantia, sillä muutamat sanat oli Suomalaisen suuhun helppoja, Yah - kyllä, Nay - ei. Mitään muuta siitä ei sitten tajunnutkaan. Brittien edessä tulee itselle aina paineet puhua loistavaa englantia ja vaikka puhunkin sitä tarvittaessa kohtuullisen hyvin, niin sanavaraston laajuus ei aina meinaa riittää. Brittejä riittikin hostellilla reippaammin, mitä ilmeisemmin tunnin mittainen ja edullinen lento on houkutteleva diili. Soolomatkailijan olisi helppo löytää flying pigistä matkakavereita, mutta me lähdettiin tälläerää kaksin koluamaan kulmia Auvon kanssa.

Päivän ohjelmaksi oltiin valittu päätöntä hortoilua, merimuseo ja illaksi kaverini Helmin tapaaminen. Reittimme kulki keskustan läpi itää kohden ja olikin hauska nähdä miten erilainen keskusta on yöllä ja päivällä. Yksi suosituimpia ostoskatuja oli ollut edellisenä iltana käytännössä tyhjä muutamaa hortoilijaa lukematta, kun taas päiväsaikaan sielä ei meinannut mahtua liikkumaan lainkaan! Hilppastiin nopsaa pois jaloista ja kohti meritime museumia, eli laivamuseota. Auvo kysyi ennen reissua tykkäänkö museoista ja vastasin " mitä oudompi sen parempi". En odottanut laivamuseolta hirveästi mitään mutta olihan ne nähneet vaivaa tehdäkseen siitä hienon ja kiinnostavan paikan!


Paikka on ihan 5-10min kävelymatkan päässä rautatieasemalta ja kustantaa aikuiselta 15e/naama.
Lisätiedot: National Maritime Museum Amsterdam

Museo oli suht selkeä ja hyvin organisoitu. Tavaroiden säilytys oli hoidettu todella fiksusti, ovelta saat viivakoodirannekkeen joka myös avaa ja sulkee kaapin narikassa! Kartan avulla suunnistettiin museon ensimmäiseen lisäsiipeen. Intohimoisille oppijoille tarjolla oli myös mukana kannettava audio tour kuuntelulaite, joka kertoi lisää haluamistasi kohteista.



Ihan ensin nähtiin valtava huone täynnä erilaisia laivan keulakuvia ja niiden historiaa. Keulakuvathan perinteisesti usein esittää naisia ja toivat alukselle onnea, kunnes joku tajusi että liian isot keulat itseasiassa heikentävät purjehdusominaisuuksia ja pikkuhiljaa ne sitten historian havinassa pienentyi kunnes katosi kokonaan käytöstä.

Museossa käytettiin todella paljon audiovisuaalisia efektejä tekemään hommasta kiinnostavampaa. En halua spoilata kaikkea, mutta pakko mainita eräästä kierroksesta jossa kävijät menevät pienessä ryhmässä eräänlaiselle huoneseikkailulle ja joka huoneessa tapahtuu jotain erilaista. Yksi huoneista oli oikeastaan 360° teatteriscreeni. Ihmiset pönötti huoneen keskellä ja ympärillä alkaa näkymään merta, tällä simuloitiin miltä tuntuisi olla myrksyssä... joka eskaloitui hyvin nopeasti siihen että tämä " laiva" oli sodassa, keskellä merta, myrskyn silmässä :D Ihan hauska idea ja toteutus muuten, mutta paikalla olleet pikkulapset meinasi saada paskahalvauksen viimeistään siinävaiheessa kun seinän kokoinen merirosvo näyttää ruudulla kinkeävän laivaan sisään miekkoineen ja ympärillä räjähtelee suht voimakkailla ääniefekteillä.



Paikassa pääsee myös käymään jäljennös "The Amsterdam" Dutch East India Company-laivassa, jonka 400 vapaahetoista rakensi perinteisillä työkaluilla alkuperäisen tuhouduttua myrskyssä 1749.
Pihalla sai nähdä myös jonkinsortin kuninkaallisen päheen paatin jonka nimen tietysti unohdin juuri nyt. Kyllä kyllä, paljon opittiin museossa köh. Mutta hieno se oli! Museossa oli myös lapsille suunnattu jättimäinen, interkativiinen human size -lautapeli ja muuta jännää, joten sanoisin että ihan rahansa arvoinen paikka.


Koska aamuinen nutellaleipä ei ravinnut enään iltapäivää pidemmälle, alkoikin jo tulla nälkä ja saatiin sovittua netin kautta kaverini Helmin ja hänen miehensä Tapsan kanssa tapaamien Damin keskustaan. Me katsottiin Auvon kanssa, että museolta ydinkeskustaan kävelee noin 22 minuuttia. Noh... meillä meni matkaan melkein tunti :D Hortoiltiin, eksyttiin ja seikkailtiin, mutta se ei näin kauniissa kaupungissa paljoa haittaa. Tapaamispaikka oli damin ytimessä, missä on valtava iso aukea.

Helmi ja Tapsa oli ollut Italiassa ja otti pienen 19h layoverin Damissa ennen Suomeen paluuta. Ei huono idea! Syötiin porukalla burgerit jossakin ihan ok raflassa ja köpöteltiin hieman Amsterdamin Jordaan aluetta ympäri. Jordaan on sellainen astetta hipsterimpi ja modernimpi alue josta löytyy kaikkea työväen baareista coffeeshoppeihin ja taidegallerioihin. Oltiin Auvon kanssa bongattu edellisenä iltana keskustassa tivoli ja mentiin vielä tutkailemaan sitä herkullisten churrojen toivossa. Damin isoimman keskusta-aukean oli todellakin valloittanut jäätävän iso tivoli maailmanpyörineen ja herkkukojuineen, nam! Hauskaa miten nopeasti tivolityypit on ajan hermoilla, sillä perinteisessä koura-automaatissa oli pokemoneja ja star wars hahmoja. Tivolilaitteet itsessään ei houkutellut hieman viileän sään vuoksi, mutta mieltä lämmitti sitäkin enemmän ne churrot! Churrokojulle löysi helposti vain seuraamalla tuoksua. Churrot on paistettuja taikinatikkuja jotka pyöritellään kaneli-sokeri seoksessa ja matkaan saa vielä suklaa dippikulhon ah! Käytiin huuhtelemaan herkut alas kahvilla eräässä kahvilassa ja päästettiin väsyneet maailmanmatkaajat nukkumaan. Auvon kanssa valuttiin pikkuhiljaa illan pimeydessä hostellia kohti ja jäätiinkin hostellin loungeen vielä sosialisoimaan muiden turrejen kanssa. Keskiviikon ja tiistain viimeinen rykäys ensipostauksessa!

Huhheijakaa tätä reissunjälkeistä henkistä darraa. Lyhyet yöunet, vauhdikkaat päivät ja pari rakkoa myöhemmin voisin sanoa että lomailen enemmän arkena kotona, kuin reissussa! Otettiin semi extempore matka 16.10-20.10 kaverini Auvon kanssa, joka vietti syyslomiaan ja itse sain kikkailtua töistä sopivan 5 päivän vapaan. Off we go!


Lentoja Amsterdamiin saa yleensä helposti edestakas tarjouksena noin ~200e. Edullisemmin pääsee kiertämällä esim. Ruotsin kautta ja yhdensuuntaisissa lennoissa se onkin jopa kannattavaa, edestakaisin lennoissa se säästö on noin 50e ja  reilun 2h lennon sijaan saattaa joutua odottelemaan Arlandan kentällä jopa 5 tuntia! Auvo joutui ottamaan detourin tälläerää, sillä oli jatkamassa Italiaan Damin jälkeen, eikä tarjolla ollut järkevänhintaisia yhdensuuntaisia lippuja. Hilppasin omalle lennolleni illalla ja klassiseen tapaan istuin vahingossa väärään paikkaan aiheuttaen hämmennystä ja sitten pakatessani reppuani toiselle riville meinasin huitasta jotakuta kyynärpäällä naamaan 8) 2,5h lento meni helposti padilla pelaillessa.



Reissun suunnittelu ja pakkaaminen tapahtui aika lepsusti toisella kädellä ja sen kummempia miettimättä. Vihdoin alkaa tuntumaan siltä että jonkinlainen pakkauslista sujuu rutiininomaisesti, eikä ihan kaikkea tarvi stressata ja analysoida. Mielenrauhan vuoksi olin kuitenkin printannut töissä check listin pakkaamisesta ettei mitään unohtuisi ja täysin tähän " kokenut reissaaja"-fiilikseen tuudittautuneena vedin mustekynällä yli asioita joita en tarvitsisi, kuten paperiset printatut kartat ja lippulappuset. Nykyään kuitenkin netissä useimmilla lentoyhtiöillä voi tehdä check-inin netissä ja boarding passi tulee suoraan puhelimeen, kartat saa kännykkään ja wifi on jokapaikassa, enhän minä mitään papereita tarvitsisi ...right?


Oltiin muutaman arvostelun perusteella valittu The Flying pig uptown hostelli. Hostellin valintaan vaikutti tietysti se, että niillä oli oma lemmikkikissa, mutta tärkeimmässä roolissa oli sijainti. Bussi 197 rullaisi suoraan Schipolin kentän edestä kirjaimellisesti kulman taakse hostellista. Määrätietoisesti sitten hilppasin bussia kohden, iloitsin hetken viime kesänä ostamani paikallisen matkakortille unohtuneesta raha-saldosta ja istahdin bussin penkille. Tiesin matkan ottavan noin 30  minuuttia ja laitoin musiikitkin soimaan napeista. Katselin ohimeneviä peltoja, pieniä kanaaleja, hassuja taloja joen varressa ja iloista laulavaa bussikuskiamme kunnes katseeni harhaili bussin sähköiselle infotaululle.
"16.10. Bus 197 will not drive normal route. Marathon".  Well fuck!
Sisäinen paniikki alkoi pikkuhiljaa kasvamaan kun tajusin ettei pysäkkiäni Rijksmuseumia näy bussin pysähdyspaikoissa enkä ollut ainoa joka mietti että mitähän kettua tässä nyt tekisi, sillä yksi toisensa jälkeen turistit valuivat kyselemään kuskilta missä tämä pysähtyy ja miksi mennään hassua reittiä. Kiitos jonkun maratonin, bussi siis skippasi Damin keskustan kokonaan ja ajoi päättärille. Hetken siinä arvoin vaihtoehtojani, ei karttaa, ei nettiä, oli jo pimeääkin eikä ollut pienintäkään hajua mihin suuntaan pitäisi lähteä. Onneksi iloisesti jammaileva bussikuskimme oli keksinyt ratkaisuksi tuupata meidät kaikki kollegansa bussiin joka ajaisi takaisinpäin mennessään oikeaa reittiä noin vartin kuluttua. Lesson learned, ei ole paha idea edelleenkään printata se perinteinen kartta mukaan!

Vihdoin pääsin hostellini kadulle ja mikä ihana pikku Harry Potter kuja se olikaan, kellertävät kauniit vanhat katulyhdyt, vinoon rakennetut hassut talot rivissä nätisti puiston vieresä ja hostellin portailla odotti kissa. Kuvitelmat tästä fantasianomaisesta paikasta sai ripauksen realiteettia kun ensimmäinen kohtaamani fellow traveller yritti kommunikoida odottaessani hotellin respan vapautumista.. Kommunikointi vain rajoittu sanan "shit" erilaisiin muotoihin ja painotuksiin lausuttaessa sitä uudelleen ja uudelleen. Hostelli on tunnettu myös aikamoisena juhlapaikkana, joten en toisaalta voi syyttää kuin itseäni tästä. Respa toimi samalla baarina ja ravintolana pienessä kellarikopissa, josta jakatui monta sokkeloista väylää kohti huoneita. Sisustus oli vähintäänkin mystistä, porsaita siipineen katossa, heavy breathing- kissameemejä printattuna seinillä eikä yksikään taulu tainnut olla suorassa. Minä en vieläkään ymmärrä miten kukaan voi rakentaa talot niinkuin Hollannissa. Aivan vinksin vonksin seinissä halkeamia kun mikään ei ole suorassa ja ne portaat! Hostellihuoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa, mutta silti sinne päästäkseen piti seikkailla noin 5 portaat läpi. Portaat ei tietenkään ole mitään meidän perus rappukäytäviä vaan juuri ja juuri yhden ihmisen sujahdettavia pystyjyrkkiä väyliä. Jos kaksi reppureissaajaa tulee rinkkansa kanssa vastakkain, jommankumman on yksinkertaisesti peruutettava tulosuuntaansa ja tehtävä toiselle tilaa. Hostellin hinnoittelu on ehkä hilppasen kallis omaan makuuni, 28e/yö. Edullisimmillaan Flying pigistä voi joskus saada huoneen alle 20e, kalleimmillaan 50e.

Auvo pääsi hengissä perille myös paria tuntia myöhemmin, sillä tuurihaukalla kun tuli bussi ihan  suoraan oikein ilman mitään maratonireittejä perille. Nopea refresh, kamojen purku punkkapeteihin ja kohti yötä! Otettiin illalle yksi missio - pannukakut. Pannukakkumestoja on damissa joka korttelilla ainakin yksi ja silti jotenkin me vaan onnistuttiin valitsemaan se surkein niistä kaikista :D Pancake corner, surullinen pehmeä lätty ja parit juustoslaissit kinkkuineen päällä lepäämässä. Muutama paprika antamassa väriä mutta maku.. meh! Ruuan ääressä kerkisi vähän suunnittelemaan ja sumplimaan tulevia päiviä.


Pannukakkumission lisäksi sidequestina oli löytää Albert Heijn, eli paikallinen marketti sillä Auvo tarvitsi shampoota, hammastahnaa yms. Vaikka Albertteja pitäisi olla hieman joka nurkalla keskustassa, sellaisen löytämiseen meni silti aikaa ja kun se vihdoin löytyi, se oli tietysti kiinni. Oneksi Auvo ei ole niin nirso joten naisellinen dödöni kelpasi pahimpaan hätään, haha. Albertteja muuten on sitten useampia versioita, Albert to go on vähänkuin meidän R-Kioski, eli pieni ja kallis mutta pidempään auki ja perus Albertit on sellasia Alepa/k-kauppa tyylisiä. Ihan ydinkeskustassa on myös ainakin yksi mega-albertti jos kaipaa koko perheen viikon ruokaostoksia. Pääsääntöisesti Visa Electron, Master ja perus Visa toimii kaikissa Alberteissa, mutta muutamissa togo-versioissa saattaa olla cash only-kassoja, joten silmäilkää kylttejä kassojen lähellä.

Unta palloon välissäja lisää seikkailuista seuraavassa postauksessa!