Huhheijakaa tätä reissunjälkeistä henkistä darraa. Lyhyet yöunet, vauhdikkaat päivät ja pari rakkoa myöhemmin voisin sanoa että lomailen enemmän arkena kotona, kuin reissussa! Otettiin semi extempore matka 16.10-20.10 kaverini Auvon kanssa, joka vietti syyslomiaan ja itse sain kikkailtua töistä sopivan 5 päivän vapaan. Off we go!

Lentoja Amsterdamiin saa yleensä helposti edestakas tarjouksena noin ~200e. Edullisemmin pääsee kiertämällä esim. Ruotsin kautta ja yhdensuuntaisissa lennoissa se onkin jopa kannattavaa, edestakaisin lennoissa se säästö on noin 50e ja  reilun 2h lennon sijaan saattaa joutua odottelemaan Arlandan kentällä jopa 5 tuntia! Auvo joutui ottamaan detourin tälläerää, sillä oli jatkamassa Italiaan Damin jälkeen, eikä tarjolla ollut järkevänhintaisia yhdensuuntaisia lippuja. Hilppasin omalle lennolleni illalla ja klassiseen tapaan istuin vahingossa väärään paikkaan aiheuttaen hämmennystä ja sitten pakatessani reppuani toiselle riville meinasin huitasta jotakuta kyynärpäällä naamaan 8) 2,5h lento meni helposti padilla pelaillessa.



Reissun suunnittelu ja pakkaaminen tapahtui aika lepsusti toisella kädellä ja sen kummempia miettimättä. Vihdoin alkaa tuntumaan siltä että jonkinlainen pakkauslista sujuu rutiininomaisesti, eikä ihan kaikkea tarvi stressata ja analysoida. Mielenrauhan vuoksi olin kuitenkin printannut töissä check listin pakkaamisesta ettei mitään unohtuisi ja täysin tähän " kokenut reissaaja"-fiilikseen tuudittautuneena vedin mustekynällä yli asioita joita en tarvitsisi, kuten paperiset printatut kartat ja lippulappuset. Nykyään kuitenkin netissä useimmilla lentoyhtiöillä voi tehdä check-inin netissä ja boarding passi tulee suoraan puhelimeen, kartat saa kännykkään ja wifi on jokapaikassa, enhän minä mitään papereita tarvitsisi ...right?


Oltiin muutaman arvostelun perusteella valittu The Flying pig uptown hostelli. Hostellin valintaan vaikutti tietysti se, että niillä oli oma lemmikkikissa, mutta tärkeimmässä roolissa oli sijainti. Bussi 197 rullaisi suoraan Schipolin kentän edestä kirjaimellisesti kulman taakse hostellista. Määrätietoisesti sitten hilppasin bussia kohden, iloitsin hetken viime kesänä ostamani paikallisen matkakortille unohtuneesta raha-saldosta ja istahdin bussin penkille. Tiesin matkan ottavan noin 30  minuuttia ja laitoin musiikitkin soimaan napeista. Katselin ohimeneviä peltoja, pieniä kanaaleja, hassuja taloja joen varressa ja iloista laulavaa bussikuskiamme kunnes katseeni harhaili bussin sähköiselle infotaululle.
"16.10. Bus 197 will not drive normal route. Marathon".  Well fuck!
Sisäinen paniikki alkoi pikkuhiljaa kasvamaan kun tajusin ettei pysäkkiäni Rijksmuseumia näy bussin pysähdyspaikoissa enkä ollut ainoa joka mietti että mitähän kettua tässä nyt tekisi, sillä yksi toisensa jälkeen turistit valuivat kyselemään kuskilta missä tämä pysähtyy ja miksi mennään hassua reittiä. Kiitos jonkun maratonin, bussi siis skippasi Damin keskustan kokonaan ja ajoi päättärille. Hetken siinä arvoin vaihtoehtojani, ei karttaa, ei nettiä, oli jo pimeääkin eikä ollut pienintäkään hajua mihin suuntaan pitäisi lähteä. Onneksi iloisesti jammaileva bussikuskimme oli keksinyt ratkaisuksi tuupata meidät kaikki kollegansa bussiin joka ajaisi takaisinpäin mennessään oikeaa reittiä noin vartin kuluttua. Lesson learned, ei ole paha idea edelleenkään printata se perinteinen kartta mukaan!

Vihdoin pääsin hostellini kadulle ja mikä ihana pikku Harry Potter kuja se olikaan, kellertävät kauniit vanhat katulyhdyt, vinoon rakennetut hassut talot rivissä nätisti puiston vieresä ja hostellin portailla odotti kissa. Kuvitelmat tästä fantasianomaisesta paikasta sai ripauksen realiteettia kun ensimmäinen kohtaamani fellow traveller yritti kommunikoida odottaessani hotellin respan vapautumista.. Kommunikointi vain rajoittu sanan "shit" erilaisiin muotoihin ja painotuksiin lausuttaessa sitä uudelleen ja uudelleen. Hostelli on tunnettu myös aikamoisena juhlapaikkana, joten en toisaalta voi syyttää kuin itseäni tästä. Respa toimi samalla baarina ja ravintolana pienessä kellarikopissa, josta jakatui monta sokkeloista väylää kohti huoneita. Sisustus oli vähintäänkin mystistä, porsaita siipineen katossa, heavy breathing- kissameemejä printattuna seinillä eikä yksikään taulu tainnut olla suorassa. Minä en vieläkään ymmärrä miten kukaan voi rakentaa talot niinkuin Hollannissa. Aivan vinksin vonksin seinissä halkeamia kun mikään ei ole suorassa ja ne portaat! Hostellihuoneemme oli ensimmäisessä kerroksessa, mutta silti sinne päästäkseen piti seikkailla noin 5 portaat läpi. Portaat ei tietenkään ole mitään meidän perus rappukäytäviä vaan juuri ja juuri yhden ihmisen sujahdettavia pystyjyrkkiä väyliä. Jos kaksi reppureissaajaa tulee rinkkansa kanssa vastakkain, jommankumman on yksinkertaisesti peruutettava tulosuuntaansa ja tehtävä toiselle tilaa. Hostellin hinnoittelu on ehkä hilppasen kallis omaan makuuni, 28e/yö. Edullisimmillaan Flying pigistä voi joskus saada huoneen alle 20e, kalleimmillaan 50e.

Auvo pääsi hengissä perille myös paria tuntia myöhemmin, sillä tuurihaukalla kun tuli bussi ihan  suoraan oikein ilman mitään maratonireittejä perille. Nopea refresh, kamojen purku punkkapeteihin ja kohti yötä! Otettiin illalle yksi missio - pannukakut. Pannukakkumestoja on damissa joka korttelilla ainakin yksi ja silti jotenkin me vaan onnistuttiin valitsemaan se surkein niistä kaikista :D Pancake corner, surullinen pehmeä lätty ja parit juustoslaissit kinkkuineen päällä lepäämässä. Muutama paprika antamassa väriä mutta maku.. meh! Ruuan ääressä kerkisi vähän suunnittelemaan ja sumplimaan tulevia päiviä.


Pannukakkumission lisäksi sidequestina oli löytää Albert Heijn, eli paikallinen marketti sillä Auvo tarvitsi shampoota, hammastahnaa yms. Vaikka Albertteja pitäisi olla hieman joka nurkalla keskustassa, sellaisen löytämiseen meni silti aikaa ja kun se vihdoin löytyi, se oli tietysti kiinni. Oneksi Auvo ei ole niin nirso joten naisellinen dödöni kelpasi pahimpaan hätään, haha. Albertteja muuten on sitten useampia versioita, Albert to go on vähänkuin meidän R-Kioski, eli pieni ja kallis mutta pidempään auki ja perus Albertit on sellasia Alepa/k-kauppa tyylisiä. Ihan ydinkeskustassa on myös ainakin yksi mega-albertti jos kaipaa koko perheen viikon ruokaostoksia. Pääsääntöisesti Visa Electron, Master ja perus Visa toimii kaikissa Alberteissa, mutta muutamissa togo-versioissa saattaa olla cash only-kassoja, joten silmäilkää kylttejä kassojen lähellä.

Unta palloon välissäja lisää seikkailuista seuraavassa postauksessa!