Land of Kambuja, Kambodža, Cambodia, Kamputsea, Kampuchea, Kambujadeśa, Khmer Republic, State of Cambodia, Kambodia, rakkaalla lapsella monta nimeä, unohtamatta Scambodiaa.

En tosiaan tutustunut maahan tai sen kulttuuriin pahemmin etukäteen, sillä jotenkin olin alitajuisesti jo muodostanut siitä jonkinlaisen hahmotelman päähäni. Oletin kielen ja kulttuurin olevan hyvin samankaltainen kun Thaimaassa. Wrong. Toki maissa on paljon yhtäläisyyksiä, enkä voi koota täydellistä mielipidettä maasta yhden turistirysäkaupungin perusteella. Valitettavasti tälläerää ei riittänyt aikaa koluta koko maata läpi, mutten halunnut jäädä koko matkan ajaksi vain Thaimaaseen, taas. 

Thaimaan Koh Chang teki niin hyvän ja lämpimän vaikutuksen, että Kambodza tuntui aluksi jopa hieman pettymyksestä. Upeat vuoret ja vihreät viidakot vaihtuivat tasaiseen, kuivaan ja likaiseen maisemaan. Ennakkoluulot jatkuvasta kusettamisesta vahvistui kun ensimmäisen vessataukostopin myyjä tosiaan antoi vaihtorahat väärin takaisin, enkä väsyneenä jaksanut laskea niitä itse tarpeesi hyvin. Valuuttana rielit ja dollarit tuntuivat monopolirahalta, eikä paikalliset ruuat säväyttäneet. En saanut missäänvälissä samanlaista yhtyettä paikallisiin, mitä olin Changilla saanut. 

Don't get me wrong, Siem Reap oli silti näkemisen arvoinen ja romutti monet ennakkoluulot kunhan päästiin perille. Se oli kaikenlaikkiaan kummallista tulla useita tunteja pitkin pölyistä tietä nähden hökkelikyliä, lehmiä ja yksinkertaista elämää ja senjälkeen pamahtaa Siem Reapin ydinkeskustaan joka täytyi mitä ihmeellisimmillä hotelleilla, casinoilla ja kylpylän kokoisilla karaokerakennuksilla. Ihan ensimmäisenä silmiin pisti buffet ravintoloiden ja korealaisten turistien määrä! Siinä missä olin jo tottunut olemaan se iänikuinen falang falang Thaimaassa, olinkin yhtäkkiä vähemmistöä. Tatuointini ja lävistykseni aiheuttivat suurta kummastelua ja informaatiota Suomesta janottiin aina vain lisää. 

Osaan puhua thaiksi muutamia yksinkertaisia lauseita, lukea tai ymmärtää puhuttuna sitä en kyllä osaa ja vielä vähemmän khmer-kieltä, vaikka koitin pari sanaa opiskella. Jotenkin oletin sen olevan hyvin samanlaista kun Thain, sillä se näyttää etäisesti samalta ja kyseessä on naapurimaat. Oli mielenkiintoista huomata miten eri tavalla puhuminen kuitenkin toteutui. Jotenkin tuntui, että kaikki puhui kovin hiljaisella ja herkällä äänellä, aina sai takaisin hymyn ja herranjestas miten kohteliaita kerjäläiset, sekä tuktuk-kuskit olivat! Kaupungissa käy vuosittain yli miljoona turistia lähinnä katsomassa Unescon maailma suojelukohdetta, Angor Watin temppeliä ja näinollen lähes kaikki tuktuk-kuskit tekevät elantonsa myymällä kyyditystä koko päiväksi temppelien välillä. Kilpailu on kovaa ja aivan jokaiselle turistille tarjotaan temppelikiertelyä kymmeniä kertoja päivässä, eikä tarvinnut kuin sanoa kerran ei, takaisin sai vastauksen. " ymmärrän, hienoa, että sait kyydin jo sovittua, hyvää päivänjatkoa! " Kerjäläiset, jotka pisti kulutusjuhlaa elävän länkkäriminäni kärsimään tunnontuskissa ylellisyyksistä elämässäni, toivotteli niinikään päivänjatkoja hymynkera. Olenhan minä nähnyt ennenkin raajarikkoja ja huumattuja lapsia mm. Bangkokissa, silti tälläkertaa jokin laittoi minut antamaan rahaa muutamalle kerjäläiselle. Yhdellä ei ollut jalkojen tilalla kuin vääntäneet tyngät ja hän eteni likaisella kaduilla käsien varassa loppukroppaa perässä raahaten. Lapsikerjäläisille en antanut rahaa, sillä monessa paikassa oltiin mainittu erikseen, että antamalla rahaa lapset kokevat kerjäämisen paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin koulun. Olin myös joskus kuulut huhua orpolapsi bisneksestä, joka alkoi varmasti hyvillä elkeillä, mutta pahentua vuosien varressa siihen pisteeseen, että vanhemmat myyvät lapsia orpokoteihin rahakoneiksi. En ottanut asiasta selvää enempää, en halunnut nähdä enkä kuulla.

Kaupunki oli hyvinkin monimuotoinen paikka enkä oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olen siitä. Agodan mukaan 4-tähteä saanut hotellini vastasi ennemminkin Thaimaan 2 tähteä ja  naapuritontilla oli aamuyöhön karaokea pyörittävä jättimäinen bilekompleksi varustettuna mm. Kylmällä ja kuumalla jacuzzilla, täynnä korealaisia nauttimassa elämästä. Todellisia luksushotellejakin löytyi, vierivieren pellistä koottujen slummihökkelien kanssa. Paikallista Khmer curryruokaa mainostettiin ja myytiin kaikkialla isointa annoksina todella edullisesti, mutta terasilla illastaessa näkee samalla ihmisten tonkivan roskiksia ja koittaen saada elantonsa ja ruokaa pöytään myyden vaikka romumetallista tehtyjä koruja taikka omaa kehoa. En tiedä, ehkä Bangkokissa on helpompi ummistaa silmänsä ja soluttautua paikallisten rikkaiden sekaan ostoskeskuksiin pakoon todellisuutta. 

Törmäsin muuten taas suomalaisiin! Taino, tälläkertaa emme kyllä tehneet tuttavuutta, sillä makasin yhtenä aamuna hotellin uima-altaalla. Paikalle saapui kaksi juroa Oululaista äijää jotka pokkana siinä kommentoi jotain ulkonäöstäni ja sitten puivat naishuoliaan kovana ääneen suomeksi. Ajattelin ensin että hehhe, kuuntelempa tässä hetken ja heitän moikat lähtiessäni suomeksi. Päätin kuitenkin pysytellä hiljaa kun miesten keskustelu kääntyi pohtimaan mistähän olen kotoisin, sitten kommentoitiin tatuointejani ja seuraavaksi pohdittiin jo olenkohan matkassa jonkun miehen kanssa vai pitäisiköhän heidän kaksin hoidella mut. Ewwwwh. Dudes, jos satutte ikinä lukemaan tätä postausta niin teidän naishuolet johtuu aivan tasan ja juuri siitä että olitte ihan uskomattoman juntteja sanan jokaisessa merkityksessä.
"viinaa juuaa vitutuksee ja nyt vois kyllä pistää pään sekasi naiset on niin vammasia"
"pitäisköhä piikittää lisää testoo hei mennääks salille kohta ja vähä testoi lisää"
 "Oon täs lämpänny yhtä muijaa jo kuukauden mut se ei  oikee ikinä vastaa mulle mitää, mä saatan kirjottaa sille pitkän tarinan ja takasi tulee vaa yks tai kaks sanaa onkohan mulla mitää toivoo viel" NO EI OLE. Jätä se nainen rauhaan :D 

Koitin nauttia kaupungin tarjonnasta samalla fiiliksellä, kuin Thaimaassa. Kokeilin khmer-hierontaa todetakseni etten pitänyt siitäkään. Tarjolla olisi ollut myös hämmentävältä kuulostava "8-hands" hieronta, tarkoittaen neljää ihmistä hieromassa. Jotenkin täällä turistina olemisen varallisuus ja paikallisten köyhyys oli niin ääripäitä keskenään, etten jaksanut oikein keskittyä kaikkeen siihen hyvään ympärillä. Katsahdin parina iltana keskustan elämää ja kaikki tuntui enemmänkin elokuvalta, kuin joltain mitä itse koin. Ihmiset söivät happypizzoja, piti hauskaa baareissa ja juhli aamuun asti. Itse odotin kellon lyövän 04 jotta voitaisiin lähteä kohti Angor Watia.

Useimmat turret kierrätetään rutiininomaisesti isoimman temppelin oville auringonnousun aikaan todistamaan postikorttikaunista maisemaa, jonka jälkeen kuljetaan tietty reitti temppeliltä toiselle. Matkalla yritetään myydä opaskirjoja, opaspalveluita, ruokaa, juomaa, krääsää ja kun turisti on tuntien kiertelyn jälkeen jo väsähtänyt, hikeä solkenaan valuva laahustava raato, pidetään tauko. Moni tuktuk-kuski heittää turistin takaisin hotellille pariksi tunniksi ja illalla mennään taas katsomaan auringonlaskua. Kyyditys kokopäiväinen kustantaa yleensä noin 15-20 usd tai opaspalveluilla 40-70 usd. Itse temppelialueelle pitää myös ostaa eräänlainen passi johon tulee oma kuva ja sitä kysytään jokaisella portilla. Yhden päivän passi on 20 usd, jos haluaa koluta jokaisen kolon temppeleistä, niin tarjolla on jopa 7-päivän passi 60 usd. Mulle riitti päivän passi ja tein hieman poikkeuksellisen reitin kuskin kanssa, sillä temppeleille on piilotettu myös yksi geokätkö.

Itseasiassa geokätkön sijainti oli yksi parhaista asioista temppeleillä, sillä ketään ei varmaan yllätä etten ollut katsomassa auringonnousun yksin... Geokätkö sijaitsee hyvin pienellä ja vähemmän tunnetulla Ta Nei temppelillä jossa ei ollut ketään muuta minun ja vartijan lisäksi. Ei turisteja, ei oppaita, ei opastauluja tai tukirakenteita, ei korealaisia selfie-keppeineen, ei munkkeja, ei kauppiaita, ei kunnostettuja ja siistittyjä rakennelmia, ei kerjäläisiä. Vartijakin keskittyi paikalliseen saippuasarjaan omassa kopissaan jättäen mut yksin seikkailemaan. Temppeli sijaitsee viidakon keskellä ja on päässyt luhistumisen huomattavan huonoon kuntoon. Sammal ja eläimet on vallannut paikan, puiden juuret kasvaa pitkin rakennelmia ja hetken sitä tuntuu, ettei edes olisi lähelläkään kaupunkia. Valitettavasti kätköonni ei suosinut edes spoilerkuvan avulla, ja näinollen mukana kantamani trackable jäi edelleen käteen. Jälkikäteen luin vielä geocaching.comista spoileritekstejä ja naurahdin jo ääneen kun erikseen oli mainittu, ettei kätkön edes kannata jättää coineja tai trackableja, sillä niitä varastetaan tiuhaantahtiin, scambodia oli scambodia. Oli silti huikeaa nähdä paikka ja suosittelenkin kurkkaamaan sen, mikäli olet suuntaamassa paikanpäälle. 

Koko Angor Watin alue on aivan jäätävän iso ja sinne voisi upota helposti päiväkausiksi. Oma motivaationi oli pitkälti valokuvauksessa ja saatuani "muutamat" kivat ruudut useammalta temppeliltä olin iltapäivän aikaan jo niin väsynyt, etten halunnut edes käydä illalla katsomassa auringonlaskua temppelillä. Järjestelin matkaa Bangkokiin seuraavalle päivälle, maksoin hotellikulut pois ja raapustin blogiin nauttien pienestä paussista kaiken hulinan keskellä. Voi olla, että jonkinlainen reissuväsymys otti tässävaiheessa veronsa. Uskoisin palaavani kambodzaan joskus, mutta suuntana todennäköisesti etelä. Olen kuullut paljon hyvää maan saarista ja merenläheisestä alueesta. Kulttuuriin haluaisin tutustua enemmän tekemällä pikavisiitin Phom Pheniin historialliseen kansanmurha museoon ja tutustua mahdollisesti johonkuhun paikalliseen. Nyt käteen jäi vähän tyhjä fiilis. Ymmärrän kambodzan olevan hämmentävässä vaiheessa, yrittäen itsekkin ottaa selkoa omasta identiteetistään maana, missä sota on vihdoin ohi ja kulttuuria koetetaan rakentaa unohtamatta viimeisiä rippeitä menneisyydestä. Se kaikki sekoituu oudoksi kombinaatioksi saksalaisia kebabpaikkoja, ranskalaisia patonkeja, hyvää englannin kielitaitoa, Khmer tanssikouluja, korealaisia karaokeja ja esimerkiksi muuttuvia asenteita naisten asemaan. 

Muistuttaisin vielä, että maassa vallitsee hyvin perinteiset arvot ja turistien olisi kohteliasta sovittaa mm, omaa pukeutumistaan asiaankuuluvasti. Vaikka temppelit eivät ole enään varsinaisesti temppelikäytössä, ei silti ole soveliasta lompsia sinne persposket paljaana ja hartiat esillä. Naisilla ei myöskään ole mitään asiaa koskea munkkeihin ja mikäli heille haluaa antaa tippirasiaan rahaa, ei munkki ota sitä ikinä naiselta kädestä vaan se tulee asettaa munkin eteen tai vartavasten sijoitettuun tippiboksiin ja perääntyä sen jälkeen. Patsaiden ja rakennelmien päällä ei myöskään saa kiipeillä, buddhapatsaita ei pidä halailla tai pitää penkkinä yms. itsestäänselvyyksiä on paljon ja silti uskomattoman moni ei näyttänyt piittaavan niistä. Joku mamma tomerasti kiipeili pitkin temppelin lohkareita erillisestä kieltokyltistä huolimatta ja toiset jätti roskia mihin sattuu. Vaikka olisikin turisti ja rikas sellainen, ei se oikeuta kusipäiseen käytökseen, me ollaan kaikki vieraita toisessa maassa ja harmitti ettei sitä osattu kunnioittaa.. Nyt loppuu kuitenkin tämä valitus ja mörmötys, loppupostaus kuvia ja tunnelmia watilta. Next stop Bangkok.