"Oli kiva tuntea sut", "Well, at least the last 4-5 people that went are still alive so maybe you survive, good luck"' " kambodzaan yksin?! Hullu"

Näiden kannustuksien saattelemana kohti rajaa Koh Changilta. Vaikka yleensä selvitän lähes neuroottisesti kaiken mahdollisen kohdemaasta etukäteen, jostainsyystä tälläkertaa en, googlasin lähinnä paljonko viisumi maksaa, pukeutumiskulttuurista, valuutasta, tarvisiko viisumikuvia ja missä kerkiäisin käymään. Koska lomaa ei ollut ihan tuhottoman paljon jäljellä enään, joten valitsin vain Siem Reapin kaupungin, jotta pääsisin näkemään legendaarisen Angor Watin temppelin, etenkin sen missä myös Tomb Raideria kuvattiin.

Viisumikuvat hankin etukäteen Suomesta, mutta todettakoon, ettei ne ole pakollisia, sillä korruptio hoitaa kaiken tarvittaessa. Rahaa tiskiin and your wishes are granted. Lähes kaikki, joiden kanssa oli puhetta kambodiasta, kuumotteli ja pelotteli jollain tavoin; korruptio sitä tätä, aina kusetetaan, tiet on järkyttävässä kunnossa, ihmiset oksentaa ja bussit tippuu teiltä tuhoon etenkin sadekaudella. Kaikki mitä googlasin viittasi samaan ja jokainen sivusto hoki lausetta " don't take the minivan!" Mä otin minivanin.

Näin jälkikäteen lähinnä naurattaa koko show, sillä homma oli helppoakin helpompi. Changilta, kuten monista muistakin paikoista järjestetään turisteille ns. Pakettimatkoja. Hintahaitari vaihtelee kaikkea 400 - 15 000bht välillä ja kyllä, kusettamista ja korruptiota tapahtuu, muttei todellakaan siinä mittakaavassa, kun annettiin ymmärtää. Koko maahan ja rajan ylityksiin pitää suhtautua Thaimaalaisella mentaliteetilla, kyllä ne hommat lutviutuu ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Kuljetus - Koh Chang - Siem Reap 450 bht eli 11,45€. Ostin matkan hotelliin respasta Changilla. Samassa kyydissä olleista vain yksi oli saanut matkan euron edullisemmalla, muut oli at maksaneet saman tai enemmän. Kuljetuksessa sisälsi taksin hotellilta satamaan, lautan Changilta sisämaahan, minivani rajalle ja sieltä kambodzassa bussiasemalle jossa vaihdettaisiin isoon bussiin joka veisi perille Siem Reapiin. Mystisesti luvattu iso bussi muuttui kuitenkin minivaniksi. Perusteluna "it's faster". Mitä tulee niihin hurjaakin hurjempiin kuoleman teihin ja yaba-aineissa ajaviin kuskilegendoihin - bullshit. Ajettiin suoraa, tasaista asfalttipäällysteistä tietä aina asemalta Siem Reapiin asti ja kuskikin oli ihan normaali.

Viisumimuodollisuudet - koska ostamani paketti oli kovin turistiystävällinen, tiesin joutuvani maksamaan muutaman lantin ekstraa viisumiasioiden hoitamisesta enkä koe tätä kusetuksena, niinkuin kovin moni tuntuu tekevän. Kun ostat tälläisen paketin, pysähdytte hieman ennen rajaa matkaa järjestävän firman toimistolle syömään ja yksitellen jokainen kutsutaan näyttämään passi ja saamaan rajan ylitykseen oikeuttava Visa on arrival kortti. Kaikki nämä voisi siis hoitaa rajalla jossakin omatoimisesti viralliseen hintaan, mutta rajan nähtyäni olin entistä iloisempi, että annoin jonkun muun hoitaa kaiken sählingin. Muutaman minuutin juttelun ja passin esittämisen jälkeen sain oman kingdom of cambodia korttini passin väliin.

Viisumikuvat - ota mukaan tai hymyillen maksa hieman extraa, ei ole kovin tarkkoja millaiset kuvat on kyseessä, itselläni oli EU-stantardin mukaiset värikuvat.

Viisumin hinta - vaihtelee kotimaasi passin, ylitettävänä rajan, mielivaltaisen korruption ja käytetyn valuutan mukaan. Jos sinulla on aikaa ja energiaa, niin voit hoitaa sen myös etukäteen internetissä e-visana. koska tosiaan ostin matkan pakettina, omaan Suomalaisen passin ja rajanylitys paahtuu Nimi kautta, niin viisumineuvotteluissa kustansi loppujenlopuksi 1600 bht eli 40€. Ns, virallinen hinta olisi ymmärtääkseni ollut jossakin 1400bht luokassa. Mysteeriksi kuitenkin jäi, olisiko viisumin voinut maksaa dollareilla, maksoin omani Thaimaan valuutassa. 

Rajan ylitys - rajanylityspaikkoja on useampikin, meidän käyttämä ylityspaikka oli Aranyprathet. Kun kaikki muodollisuudet oli saatu hoidettua, opas vie turrelauman kohti rajaa, joka pitää ylittää kävellen. Matkaa on rajatarkastustaloon ja sieltä virallisesti rajan yli noin 200m. Tulimme rajalle jonkun parkkipaikan mystisen sivukujan kautta, paikka kuhisi ihmisiä, roskaa, köyhyyttä ja paskaa.  En olisi yksin edes tiennyt minnepäin pitää lähteä vaeltamaan, mutta onneksi oli opas. Thaimaasta kambodzaan mennessä rajan turvatarkastus on naurettavan olematon ja passport control on kingdom-kortin, sekä passin kanssa ohi muutamassa minuutissa. Tämänjälkeen kävellään ulos immigration talosta omituiseen arrival katokseen, jossa on taas mahdollisuus rahaa vilauttamalla sujahtaa jonon ohi, ryhmäpaineen vuoksi maksoin itsekkin 200bht eli 5€, ettei tarvitse jonottaa 45 minuuttia passikontrollia. Rahat passin väliin, passi oppaalle käteen ja minuutin kuluttua kaikki valmista. 

Valuutta - Rajalla voi molemminpuolin vaihtaa ja nostaa dollareita, bahteja ja rielejä miten päin vain mieliikään. En kuitenkaan suosittele Rieleihin vaihtamista, sillä kaikki hoituu dollareilla ja ne oli ainakin omalle järjelle paljon helpompi laskea. Mikäli kuitenkin vaihdat rahaa, saat hetken tunte itsesi miljonääriksi jäätävän rahatukun kanssa. Mitä seurasin sivusta niin paikalliset itsekkin käyttävät dollareita ja rielejä annetaan lähinnä senttien sijaan jämävaihtorahana, Rieleillä maksaessa saatat säästää taas jonkun parikymmentä senttiä per iso ostos, en nähny järkeä lähteä kikkailemaan sen vuoksi. 

Oikeastaan ainoa ihan rehti kusetus sattui kusitauolle ja kauppaan pysähtyessä, sillä maksoin 20 dollarin setelillä limun ja sain takaisin dollareita ja rielejä. Monentunnin matkustamisen, uuden valuutan ja sinisilmäisyyden vuoksi en laskenut takaisin saatuja rahoja tarpeeksi hyvin. Sain 10 dollaria liian vähän takaisin. Pienen pieni mahdollisuus on, että myyjä teki sen vahingossa, sillä hän yritti samaan aikaan palvella useampaa bussilastillista turreja. Toisaalta mikäs sen parempi paikka kusettaja turisteja, joten eiköhän se ollut rehti kusetus. 

Ostin samalta firmalta myös matkan Siem Reapista Bangkokiin hintaan 500bht eli 12€. Ihan sama kuvio takaisin tullessa, mutta vähemmän korruptiota ja rajaa ylittäessä tavarat jopa läpivalaistiin. Edelleen helppoa hyväkuntoista asfalttitietä ja taas luvatun bussin sijaan ilmestyi minivani :D Itse Kambodiasta, Siem Reapista ja Angor watista enemmän seuraavassa postauksessa.