Lanta on sellainen helppo, jokaiselle jotakin kohde. Sinne pääsee helposti oikeastaan koko länsirannikolta, mutta Krabi on monelle se helpoin reitti, sillä uudenkarhean sillan myötä siirtymä ei vie puoltatuntia kauempaa vesiteitse viimeiseltä osuudelta. Lipeltä se otti sen rapean 6h. Meidän onneksemme helmikuussa meri on lähes tyyni eikä pomppuja ollut, muilta matkaajilta kuullut tarinoita oksennuspussin tarpeesta aallokon tahdissa. 

Lauttaliput lähisaarilta ja rannasta yleensä kustantaa 300-400 bht (10€) ja tiputuksen hotellille, meillä tosin matka oli senverran pidempi että taidettiin maksaa jotakin 1400bht paikkeilla eli plusmiinus 35€. Lanta on todella erilainen verrattuna lähialueeseen kaikkineen, on myös hyvä muistaa sen olevan isaan-muslimialuetta eli hotellia miettiessä kannattaa tsekata ettei naapurissa kajahda rukoushuudot tornista heti aamutuimaan. Isaanin erot vaikkapa verrattuna shiioihin on itselleni täysin hämärän peitossa, mutta uskosin monen ennakkoluulot muuttuvan lantavisiitin jälkeen. Arjessa se näkyy lähinnä vaatteissa, kuten naisten huiveissa ja miehillä myös partana. Tähän ei välttämättä muuten kiinnittäisi huomiota mutta missään muualla Thaimaassa en ole nähnyt yhtäpaljon pitkiä partoja kuin Lantalla. Naiskuskit myös yllätti iloisesti, kyllähän niitä näkee muuallakin mutta hyvin hyvin vähän suhteessa Lantaan. Yleisestiottaen saaren overall fiilis on ystävällinen, avoin ja rento. 

Majoitus ja ruoka on kohtuu edullista, molempia löytyy laidasta laitaan katukojua ja backpacker huoneita, luksusresortteja ja fine diningia. Sukellusta, vesiputouksia, luolia, vaikka mitä! Pääsääntöisesti mitä lähempänä satamaa sen arvokkaampia ja perheystävällisempiä resortteja, keskimailla juhlimista ja nuorempaa väkeä ja ihan ääripäässä paikallisia, hippejä sekä luonnonsuojelupuisto.

Majoituksen suhteen meitä laiskotti ja kaivattiin ilmastointia Lipen tuulettimen jälkeen, Agodalla oli taas tarjota huomattavan edulliseen hintaan normaaliin nähden, lanta island resorttia jossa päädyttiin viettämään pari yötä. Noin 40€ kustansi yöltä, halvempia bungaloweja on saarella vaikka kuinka paljon mutta satamanläheinen sijainti ja allas nostaa aina hintaa. Resortti oli juuri sitä mitä monelle Lanta on, iso helppo paikka josta saa saman katon alta kaikki hieronnasta erikoisoluisiin ja sukellusretkiin. Sellanen paikka missä ei tarvi tehdä mitään, joku tekee kaiken sun puolesta. Paikkaa pyöritti Saksalaiset ja kävijäkunta koostuukin suurinmäärin samasta sakista. Lantalla pistää silmään myös jäätävä määrä ruotsalaisia, ilmeisesti helppoja pakettimatkoja tarjolla. Jännä miten monesti länkkärit jaksaa katsoa toisiaan nenänvartta pitkin, kun paikalliset toivottaa kaikki kansalaisuudet avosylin tervetulleeksi. (Noh... muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, köh Venäjä, Kiina..)

Heti alkuunsa reissukaverini Tomi otti rennomman päivän kun taasen meikä oli bongannut half moon partyjen mainoksen, sijaintina juhlimisesta tuttu klong khlong ranta. Tanssijalkaa vipatti ja nokka kohti juhlia. Koh Lantan half mooneja ei sitten pidä sekoittaa Koh Phanganin vastaaviin, sillä Phanganin mittakaavassa Lantalla ollaan vasta aloittelemassa. Muutamat viidakkobileetkin on yleensä tarjolla ja niissä on jotakuinkin 10-100 juhlijaa kun phanganilla puhutaan tuhansista ja full mooneissa jopa 30 000 ihmisestä. Lantalla niinkuin muuallakin, juhlimisessa toki pitää olla se kuuluisa maalaisjärki mukana, mutta ylipäätään itsellä on aina lantalla turvallisempi olo, ihmiset on niin älyttömän mukavia eikä taskuvarkaita, taksiraiskareita tai tyrmäystippoja tarvi pelätä joka nurkalla.Tuktukille huikkaus juhlimisesta ja kohan tiesi minne mennään. Perillä oltiin, ei muutakuin släbärit naulakkoon. Rantajuhlissa rakastan eniten sitä, että saa tanssia hiekalla! Tilaa on kaikille eikä kukaan yleensä örvellä siinä kunnossa kuin Suomessa. Ei tulla tönimään eikä heitellä tuoppeja toisten niskaan. Naapurisaaresta Phi pihistä poiketen musiikkia soitettiin joka kohtuu maltillisella volyymilla ja baarit vuorottelevat juhlien pitämisen kanssa. Hauska sattuma kävi myös kun olin likettänyt tapahtuman Facebook mainosta Lantan omassa ryhmässä ja baarin omistaja tunnisti meikän siitä. Aivan riemuissaan tyyppi nakkaaa mulle baarin promopaidan ja ei kauaakaan kun olen uv-maalilla koristeltuna joraamassa jalkoja hapoille. Ihan aamuyöhönasti Olin jo varautunut maksamaan tuktukista extraa kun kuskit tiesivät odottaa juhlien lähellä, vaan ei, nää on niin rehtiä porukkaa että matka hotellille takaisin olikin halvempi kun tulosuuntaan. Klassinen turistin ristiretki oli tehty, maalit naamalla ja neonvihreä sienipaita päällä oli hyvä nukkua. 

Aamun uudet kujeet toi meidän päiväohjelmaan laiskottelua. Rehtiä laiskottelua. Okei, kirjoitin sentään blogipätkän ja luin jotain huonoa suomalaista rikosromaania jonka olin bongannut aulan kirjastosta. Siinä se päivä valuikin. Välillä ruokaa välillä juomaa. Illalla sataman markkinat laiskasti kävellen läpi. 

Seuraavalle päivälle nasautettiinkin naapurirantantaan ja parkkeerattiin itsemme jo vähän kulahtaneempaan hotelliin, Blue Andaman Lantaan, ilmastoitu maja ja allas noin 30€. Ei edes keretty käyttämään koko allasta hah. Hotellin naapurista sai kivasti skootterit alle menopeliksi 200bht eli noin 5€ päivähintaan. Bensa maksaa 40 bht eli 1,079€ litralta ja sitä myydään sympaattisissa kojuissa lasipullossa tienvarsilla. Lantalta löytyy pohjoisemmassa myös ihan oikeita huoltoasemia mutta mitä etelämpään menee sen tiiviimmin kannattaa katsoa tankin tilannetta sillä ihan saaren perukoilta ei meinaa löytää edes lasipulloja. Lantalla on helppo ajaa, tiet on ok kunnossa eikä jäätäviä korkeuseroja ole. Paikallisten ajotavat on aika lupsakasti ja isommat autot varoo pikkuisia mopolijoita. Kypärää tulee käyttää ja sen käyttämättä jättämisestä saa sakkoa poliisin napatessa. Mopolijoilla tulisi olla myös kansainvälinen ajokortti jonka saa helposti Suomesta eikä maksa paljoa. Todellisuudessa kukatahansa passin omaava voi skootterin vuokrata eikä sellaisella ajaminen ole rakettitiedettä. Mopedin kaikki sivut kannattaa kuvata vaikka kännykällä, vaikkakin Lantalla ns. Skootterikusetukset ei olekaan arkipäivää niin parempi pelata varmanpäälle, kuvien avulla kukaan eri voi vahingossakaan syyttää sinun tehneen lommoja tai naarmuja. Rysäkohteissa on tavanomaista toimintaa skootterin palauttaessa ruveta tiirailemaan mistä sitä voisi turrelta nyhtää rahaa ja pientenkin lommojen hinta on saattanut nousta sadan euron hujakoille. 

Kun vihdoin löydettiin edes välttävästi Tomin päähän mahtuva kypärä, hurautettiin epämääräisen kartan perusteella kohti Khao Mai Khew luolaa. Mopolla ajelu on leppoisaa puuhaa ja vaikka itse köröttelin lähinnä kolmee neljääkymppiä vauhtimittarissa, niin silti tulee vauhdin huumaa. Aurinko ei kumota ihoa vastatuulessa ja rosoiset tiet tuo vähän eksotiikkaa touhuun. Tomille tuli heti mieleen mökkifiilikset nuoruudesta ja huristelu oli ehdottomasti osa hauskuutta matkanteossa. Löydettiin luola ja oltiin etukäteen katsottu oppaan maksavan 300 bht eli noin 8€ eikä luolaan voi mennä ilman opasta lainkaan. Selvisi hyvin nopeasti miksi opas oli pakollinen, luola oli järisyttävän iso ja reitti senverran sekava että olisin itse eksynyt sinne yöksi omillani. Opas oli ihan mahtava, tyyppi oli itse nuorena poikana löytänyt kyseisen luolan veljensä kanssa ja nyt jo vanhalla iällä jaksoi silti viedä turreja seikkailemaan. Velipoika oli jo siirtynyt helpompiin töihin. Opas myös kertoi hieman vakavoituneena rahasta, valtio tukee luonnonsuojelua ja kaikki tällaiset löydöt, luolat vesiputoukset yms. Tietysti nähdään arvokkaana kohteena, myös rahan kantilta. Oltiin kivuttu vasta puolisen tuntia viidakkoa ylämäkeen kun park ranger tuli moikkaamaan ja veloitti oppaalta osan rahoista, jotka oltiin maksettu oppaalle. Opas kertoi ettei park ranger oikeastaan osallistu luolan ylläpitoon mitenkäänpäin ja kaikki tukitikkaat yms. hän on itse rakentanut. Tyyppi käy myös yksin siivoamassa turistien jälkiä luolasta enkä ehkä itse halua olla näkemässä miltä paikka näyttää vuosien kuluttua kun tyyppi jää " eläkkeelle" eikä luolasta pidetä huolta. 

Olin käynyt Thaimaassa luolassa vain kerran aiemmin ja sekin oli jo vaikuttava, jos tätä luolaa vertaa niin woohoo! Opas oli tässä vuosien varrella kerennyt hieromaan aikamoiset tarinat myös kuinka luolassa on asunut merenneito ja sitä on vahtinut alligaattorit. Löytyi merenneidon kammaria, eteisaulaa ja alligaattorienkin pedit. Luola oli itseasiassa luolasto ja täynnä toinen toistaan erimuotoisempia onkaloita. Luolasta selviää kuivallakaudella släbäreilläkin mutta olin iloinen lenkkarivalinnasta. Vaatteiden likaantuminen on taattu, sillä loppusuoralla pitää ryömiä että pääsee luolasta ulos. Lepakoita ja hämähäkkejä oli matkalla useita, eli oikeastaan luola oli painajainen korkeanpaikan, ahtaanpaikan- ja elukkakammoisille. Hämähäkeistä opin jotain uutta, jos niiden silmät kiiltää valolla osoittaessa ne on ystävällisiä, kun taasen oppaan sanoin "if eyes no friendly, all black, you run". Lepakot oli jo tottuneet turistien otsalamppuihin eivätkä jaksaneet paljoa välittää. Opas esitteli myös taiteellisemman puolensa ja esitteli luolasta löytyvät värit käsivarresani, sieltä se vaan poimi milloin mistäkin kiven päältä tai alta erilaisia värejä, punaista, valkoista, vihreää jne. Kuulemma tykkää maalailla merenneitoja kotona näillä väreillä. Retki oli kaikenkaikkiaan huikea ja hinta mielestäni enemmän kuin kohtuullinen.

Saarella olisi vaikka mitä nähtävää mutta itse olin kolunnut jo aikaisemmalla käynnillä vesiputouksen ja suositun Lanta Animal Welfaren ja koska Tomilla oli missio oppia thaikeittiön salat niin pyräytettiin luolan jälkeen nopeasti peseytymään ja siitä kokkaamaan. Thairuokaa on loppujenlopuksi todella helppo tehdä, meillä vain ei ole ihan samoja aineksia aina tarjolla Suomessa. Helpolla tarkoitan sitä, että niiden salat on helppo ymmärtää sweet, sour, spicy, salty! Osa ruuasta vaatii kuitenkin tuskanhikeä ja rehkimistä morttelin kanssa, tämän olin saanut kokea jo yhdellä aiemmalla kurssilla joten tälläerää oli tarjolla helpompia ruokia, golden bagseja, massaman currya, papaija salaattia ja sweet & sour soosia, sekä muutamia eri lihoja näiden kanssa. Kokkikurssit ei ole edullisimmasta päästä, mutta ottaen huomioon niiden keston ( yleensä puolipäivää ) ja aineet ja opit mitä saa matkaansa mukaan niin sanoisin sen olevan totally worth it. Muistelisin hinnan olevan paikasta riippuen 35-45€.

Tiivis visiittimme oli Lantan osalta ohi ja seuraavana päivänä meidän suunta jatkui kohti Khao Lakia ja Sokia, ei tosin menny taas niinkuin strömsössä mutta siitä lisää piakkoin kun vihdoin päästiin paikkaan missä toimii netti! ( Oman 2,5gbni käytin jo eikä muutamalla sevenelevenillä oikein sujunut tuo sim-korttiin ostokaan tai edellisen lataaminen.. Classic thai! )