Matka oli todella pitkä ja hikinen minivanikyyti ja ottikin mukavasti reilu puolipäivää. Minivaneissa sentään toimii ilmastointi ja tälläkertaa kuski ei säätänyt sitä jääkylmälle. Päivän protip on kahdestaan reissatessa aina valita minivanista oikean reunan keskimmäiset kahdenpaikat! Etummaisen istujat haudataan laukkujenalle, vasen reuna saa myös osansa laukuista ja jos tarvii taikoa lisää istuinpaikkoja niin siihen väliin lätkäistään vain istuinlevy. Taaimmaiset joutuvat istumaan kuin sillit suolapurkissa. Opittu kantapäänkautta...

Khao Lakissa oli kuuma kuin Saharassa, päätettiin silti hylätä vastassa olleet taksikuskit ja kävellä kamppeinemme, sillä resorttimme Fasai House sijaitsi kohtuullisen matkanpäässä drop out pisteestä, joskin tuossa helteessä se tuntui paljon pidemmältä matkalta. Hotelli oli ihan kiva, pooli pieni mutta piristävä. Ilmastointi, jääkaappi ja Wi-Fi joka toimi, finally! Päätettiin pienen pooli vilvoittelun jälkeen lähteä metsästämään ruokaa, sekä Tour toimisto joka hoitaisi Khao Sokin bungalowipaketin meille, mutta sillä muutoksella että lähtisimme retken toisena päivänä aikaisemmin pois, jotta kerkeisimme ylempänä pohjoisessa sijaitsevalle Phayamille menevään viimeiseen lauttaan. Alku vaikutti lupaavalta, ihan kiva merenrantamaisema ja horisontissa siintävä majakka. Meri oli laskenut kauas paljastaen rapujen kätköt. Juurikun ehdotin uintia meressä, viiletti  rannan päälle hillitön sadepilvi. Muutamat nopeat juoksuaskeleet pelasti meidät hullulta vesisateelta. Päädyttiin suojaan mukavaan ravintolaan, tosin missään ravintolassa ei olla tultu aiemmin pyytämään maksamaan aiemmin sillä happy hour oli loppunut, ravintolatarjoilu kuitenkin jatkui, mystistä.  

Tomi testaamassa paikalliset jumppalaitteet

Masu täynnä ja aurinkokin suosi jälleen läsnäolollaan, ei kun eteenpäin. Rantaahan Khao Lakissa riittäisi äärettömän ja hiekka on todella pehmeää. Pehmeä hiekka saikin toimia suunnannäyttäjänä ja valettiin päämäärättömästi eteenpäin, kun vastaan tuli 2004 vuoden tsunamin uhrien muistomerkkejä. Oikeastaan kaikki Khao Lakissa on aloitettu puhtaalta pöydältä tsunamin jälkeen, sillä se osui erittäin voimakkaasti juuri tänne. Onneksi oltiin jo kohden iltaa, näiden muistomerkkien, surukirjoitusten ja kuvien jälkeen ei todellakaan olisi tehyt mieli kirmata uimaan iloisena... Oli pysäyttävää miettiä tapahtunutta ja osasi taas arvostaa omaa arkeaan enemmän. 

Aurinko kerkisi laskemaan joten mekin siirryttiin jonkun hulppean resortin useiden uima-altaiden välistä takaisin ns. Pääkadulle etsimään sitä matkatoimistokoppia. Muutama sellainen koluttiinkin läpi ja kyllä jäi paska maku suuhun. En törmännyt Khao Lakissa kertaakaan sellaiseen aitoon tahi hymyyn ja mukavuuteen! Yksi matkakoju sanoi että soita itse ja varaa, toinen lähti kesken setviminen johonkin kiireellä ja pahoittelematta poistumistaan, sama kaveri oli siis lähtenyt syömään ja katsomaan telkkaria, tämä selvisi kun satuttiin kääntymään samasta risteyksestä hotellillemme ja näimme paikan takahuoneen :D kaikki mitä jäi käteen oli loppujenlopuksi että kelluvat bungalowit tulisi maksamaan melkein nelinkertaisen summan täältäkäsin säädettynä ja jopa taksikyydistä itse puistoon pyydettiin pahimmillaan 1700bht (45€) kyseessä siis noin 40mkn ajomatka ja oltiin juuri tultu monen tunnin reissu etelän saarilta tänne murto-osalla tuosta hinnasta. Eipä auta itku markkinoilla, halusin mieluummin pois täältä kuin jäädä säätämään eikä Tomikaan aistinut sen parempaa feng shuita tässä paikassa joten next plan bussi Koh Phayamiin. Sekin osoittautui hieman hankalaksi tai kalliiksi, mutta päästiin vihdoin ja viimein toteuttamisen arvoiseen suunnitelmaan respan tytön avulla. Aamulla pyöreästi seiskan aikoihin lähtisi local bus suoraa päätieltä seveneleveniltä ja kustantaisi alle 5€. Se veisi meidät Johonkin missä pitää vaihtaa bussia joka vie meidät Ranongiin ja sieltä pitää löytää satama josta saa veneen saarelle. Sopivan epämääräistä mutta halpaa. 

Aamulla pönötettiin tuttuun suomalaiseen tapaan tasan seiskalta pysäkillä. Pysäkki ei tosin ollut pysäkki, piti vain tietää että siihen se pysähtyy. Onneksi oltiin jo eilen nähty kaikkien bussien pysähtyvän saman putiikin eteen. Olin hetken ajatellut vihdoin lataavani lisää dataa silmille mutta bussien jättässäessä aina noin Satakunta kiinalaista turistia samalle kaupalle, päätin olla tukkimatta jonoa. Noin kymmentäyli se paikallisbussien sitten saapuikin, tilaakin riitti ja matka oli ihan kohtuullisen mukava. Ehkä tunnin, kahden kuluttua vaihdettiin bussia ja taas paahdettiin joitakin tunteja. Phayam on niin lähellä Burmaa, että armeijan miehet käy usein busseja ja minivaneja läpi etsien paperittomia. On semikuumottavaa herätä bussissa päiväunilta siihen että haalaripukuiset miehet aseineen syynää vakavalla naamalla kaikki läpi - paitsi meidät ainoat valkoihoiset. Saavuttiin vihdoin perille ranongin suurelle bussiasemalle, asemalle joka näytti minkä tahansa bensiksen takapihalta muutamalla penkillä koristeltuna. Lavataksimies ei pahemmin englantia puhunut mutta viittoi meitä kyytiin sanottuani koh phayam, klassisesti päädyttiin aivan väärään paikkaan, johonkin border controlliin ja meidät viitattiin jonottamaan siihen, ilmeisesti luuli että me tultiin Burmaan kautta tms, mutta sattui taas klassinen matkapaniikki vaan ei tälläkertaa mulle vaan Tomille. Tyyppi valahti melkein valkoiseksi kun käsi oli hapuilut matkalaukun pohjaa etsien passia. Ei löydy ei. Taskut, päiväreput jne kaikki käyty läpi. Kyllähän se onneksi oli sielä, matkalaukun mystisessä sivutaskussa josta ei ollut tietoa aiemmin. Mutta se on ne pari asiaa mitä hokee itsellleen koko matkan "passi rahat kännykkä" ja se tunne jos joku noista on hetken edes kateissa, huuh huh. Joku ihmetteli meidän touhua Tomin purettua koko laukun sisällön siihen lattialle ja samalla ilmeni ettei tästä mihinkään phayamille pääse, pitää kävellä kilsa pari toiseen suuntaan. Voin kertoa että oli kuuma! Onneksi loppumatka meni tuktukilla kun vihdoin hahmotettiin miten homma toimii ja saatiin jopa laivaliput ostettua! Liput saa myös ihan satamasta mutta tarvittaessa myös ison tien varrelta joka johtaa satamaan. 

Meitä oltiin varoiteltu etukäteen jäätävästä merenkäynnistä ja laivavaihtoehtoja katsoessa oli aika helppo valinta, 45min 350bht (9€) speedboatilla tai 2h perinteisellä botskilla 200 bht (5€). Mitä nopeammin perillä, sen parempi. Onneksemme tähänaikaan vuodesta meri on rauhallinen ja itseasiassa ei tainnut menomatkalla olla laineen Lainetta. 

We made it! Mooonta tuntia myöhemmin me oltiin vihdoin Koh Phayamilla! Siitä lisää pian :)

Kaikenkaikkiaan Khao Lak on varmasti kiva paikka niille jotka joko a) ei mieti rahaa ja haluaa all inclusive hotellisetin b) jotka jaksaa ottaa enemmän selvää, vuokrata skootterin ja käydä läpi ne hienot paikat omin avuin :)

Kuvia ei yllätys yllätys hirveästi ole joten nauttikaa sekalaisesta kokoelmasta: