Huom! Tämä postaus on tehty vieraskynäilijänä, eli kirjoittajana on aina blogissa vieraileva henkilö. Tälläkertaa saamme lukea Heidi Stillmanin ja perheen elämästä Samuilla, Thaimaassa. Lisätiedot ja yhteystiedot kirjoittajasta kirjoituksen lopussa. 

Miksi Thaimaa, miksi Koh Samui?

Se on loistava kysymys ja tässä postauksessa yritän pohtia syitä tähän elämänmuutokseen ja siihen, miksi sittenkin kaikista maista ja paikoista joissa olen pyörähtänyt, Koh Samuista tuli ’se juttu’. Paljon on vuosien varrella tullut nähdyksi eri maita ja mantuja Keniasta Brasiliaan, San Marinosta Hong Kongiin ja Tukholmasta vaikka minne. Koluttuja maita ja kaupunkeja on valtava määrä (pitäisi joskus ihan laskeakin), mutta silti vuonna 2001 Malesiaan muuttoa suunnitellessa ja Koh Samuille päätyessä jokin muuttui. Tuli ensimmäisen kerran se kuuluisa fiilis; ’kuin olisi tullut kotiin’.


Olin käynyt Thaimaassa ensimmäisen kerran melkein 30 vuotta sitten ja juuri tällä viikolla törmäsin kuvasarjaan Phi Phi:stä 20 vuoden matkalta nykyhetkeen. Ja mä ymmärsin hiton hyvin, miksi vuonna 2001 en itse enää saaresta syttynyt. Olinhan nähnyt sen paratiisin silloin, kun siellä ei ollut hotelleja, eikä oikeastaan meitä turistejakaan. Silloin sinne tehtiin käytännössä päivisin vain oksennusretkiä veneillä (joo mä ainakin oksensin) ja olen kyllä hiton kiitollinen, että näin sen paratiisin jo ikuisuus sitten. Niin kuin näin myös Phuketin, joka sekin oli valtavan hieno. Mutta vuonna 2001 en enää syttynyt niille saarille. Aika tietenkin kultaa muistot ja yksikin kanadalainen tuttu muutti juuri täältä Samuilta Phuketiin, koska pitää siitä enemmän, joten jokaiselle jotakin.



Mutta vuonna 2001, kun tuli käytyä Phi Phillä ja Phuketissa uudestaan, oli ihan ensimmäisestä Thaimaan reissustani kulunut jo se melkein 15 vuotta ja mun mielestä Phuket ja Phi Phi olivat valitettavasti vain varjo entisestä loistostaan. Samaisella pidemmällä reissulla silloin vuonna 2001 ajauduimme myös Samuihin rantaan, koska suunnitelmat koluta Malesian itärannikkoa kaatuivat monsuuneihin sun muuhun ja vaihdettiin lennosta maata. Silloin tuli pyörittyä Krabilla, Rayleylla, Ao Nangissa, Koh Lantalla sun muissa kohteissa, kunnes sitten kiireisen reissun loppumetreillä väsähdettiin yhden resortin uima-altaalle, ja hyvä että liikuttiin mihinkään siitä rantaspotista. Jostain syystä silloisen reissun viimeinen etappi Samui osui ja upposi, rankasti. Tämän kohtaamisen jälkeen 15 vuotta putkeen ravasimme kallista Samui-Suomi väliä ja kaikki maallinen mammona upposi näihin reissuihin. Vaikka näihinkin vuosiin mahtui mm. Italiaa, Kreikkaa ja Malesiaa ja muitakin kohteita, niin Samui oli ja pysyi sielun sopukoissa. Se myös veti puoleensa joka vuosi aina vaan tiukemmin. Kun oikein palavasti jotain haluaa, niin universumi hoitaa varmaan sen lopun. Meilläkin kaikki toiminta omassa elämässä (työt, bisnekset, lomat ja muut) kurkotti kohti tätä saarta, jossa nyt vihdoin 15 vuotta myöhemmin voi ihastella auringon laskuja ja nousuja joka päivä. Oi miten mä rakastankaan pelkästään näitä tuoksuja; merivesi, hiekka (sekin tuoksuu), kookokset, hiiligrillit, kaikki kukkivat puut ja pensaat- sitruunaruoho on mun suosikki, ja vaikka mitkä muut, jotka tekevät Samuista kodin. Meidän kodin.



Samui on tottakai muuttunut hippilästä täyden palvelun lomakeskukseksi, mutta täällä on silti paljon sitä samaa valloittavaa taikaa, kuin ekallakin kerralla. Vaikka moni asia on nyt toisin, niin silti useimmat muutokset on hoitunut kohtuuhyvällä tyylillä. Eikä saari vieläkään ole täyteen ahdettu, vaan tyhjää tilaa hengittää löytyy juuri niin paljon kuin haluaa tai tarvitsee. Samuilla on vieläkin jäljellä jopa melkein koskemattomia kolkkia. Kuoppaiset hiekkatiet ja niiden päissä sijaitsevat pikkuiset kylät tarjoavat edelleen kurkistuksen saaren menneisyyteen ja paikallisten arkipäivään.

Melkein 6000 päivää olen tätä saarta fanittanut ja nyt täällä asuessani teen sitä vieläkin enemmän. Ehkä meille kävi silloin taannoin niin, kuten vanhassa Samuilaisessa sanonnassa mainitaan; ’Kun tulee kerran Samuille, palaa aina takaisin’. Tervetuloa Samuille!


Heidi Stillman

INSTAGRAM thaimaanrannan_maalarit
FACEBOOK Thaimaanrannan maalarit
BLOGI Thaimaanrannan maalarit