Matkamuistoja-postauksissa fiilistelen paikkoja, joissa on käyty ennen blogin aloitusta. Aloitan Krabista, sillä matkakuume taisi purra pysyvästi sillä reissulla :)

KRABI

Kävin Krabilla ensimmäisen kerran 2012. Kyseinen reissu oli ensimmäinen matkani Thaimaaseen. Ensin oli tarkoitus ottaa äkkilähtö jonnekkin lähelle, Espanjaan, Kreikkaan tai vaikka Bulgariaan, mutta jotenkin mystisesti muutaman tunnin lento vaihtui 11h harppauseksi, eurot unohdettiin ja tilattiin bahteja. Halpaan äkkilähtöhintaan tuli lisäkuluina rokotuksien ja matkalaukun hankinta.
Olin löytänyt lennot ja hotellin pariksi viikoksi pakettihintaan 795e Finnmatkoilta. Uusin käynti Krabilla on suoritettu 2015.

Krabihan on itseasiassa suhteellisen iso provinssi eteläisessä Thaimassa, mutta lähes kaikki turismi on keskittynyt Ao Nangin alueelle. Krabi oli tosi helppo paikka ensikertalaisille. Rahanvaihtopaikkoja, automaatteja, turistipalveluita yms. löytyy joka nurkalta eikä järkyttävää kulttuurishokkia tullut missään vaiheessa. Itse Ao Nang oli mielestäni viihdyttävä paikka ja lähellä paljon tutkittavaa sekä aktiviteetteja, kuten saarihyppelyä, melontaa, snorklausreissuja, temppeleitä ja kiipeilyä kalkkikivikallioilla.

Ensimmäinen matka oli todellakin mieleenpainuva. Satuimme paikalle Songkranin aikaan, eli paikallisten uudenvuoden juhliin. Suomalaisesta uudestavuodesta tulee itselleni mieleen lähinnä räntäsateessa ulkona seisoskelu kun on pakko päästä katsomaan raketteja. Lisäksi tähtisädetikut, rypäleet, nakit, juustot ja se kuinka kaikki palaa normaaliksi seuraavana päivänä. Songkran oli kaikkea muuta. Kaduilla tanssittiin, kaikkialla soi musiikki, ihmiset oli iloisia ja koko homman kruunasi koko kaupungin kattava vesisota. Pari pientä Super Soakeria? Ehei, pickup-autoilla ämpärikaupalla vettä ihmisten niskaan. Vauvatalkkia lätkittiin tuttujen ja tuntemattomien naamaan. Krabilla villitys hiipui muutaman päivän sisällä, mutta olen kuullut legendaa Thaimaan muista alueista, missä kyseiset juhlatmenot on vieläkin järeämmät!
Täällä ei kukaan valita koirien pelkäävän raketteja,  mutta kolikon kääntöpuolena päihtynyt juhlakansa aiheuttaa Songrkanin aikana vuosittain yli 300 kuolemaa, yli 3000 vammaa ja hieman alle 3000 onnettomuutta. Statistiikkaa voit lukea täältä. 





Turismi Krabilla näkyy ja kuuluu kyllä. Kerittiin kävelemään ehkä 10 metriä kun tuli ensimmäinen "Moro moro, meillä Anttilan hinnat, Stockmann laatu". Nämä kaupustelijat ovat pääsääntöisesti Intialaisia kauppamiehiä, joille on opetettu timanttiset myyntifraasit muutamallakin eri kielellä. Ensin hämmästelin heidän taitoa erottaa Suomalainen Venäläisestä tai vaikkapa Ruotsalaisesta jo kaukaa katsonutta, mutta tarkemmin asiaa ajatellesani meissähän on paljon eroja ulkoisessa habituksessa. Krabin hyvä puoli on, että rannalle on asetettu kielto laittaa aurinkotuoleja, merellä ei saa huristella vesiskoottereilla ja rannasta pidetään kohtuuhyvää huolta.

Krabilla käy myös paljon Thaimaan omia kansalaisia lomailemassa, etenkin pohjoisesta. Tämä näkyy mm. pelastusliivien liioitellussa käytössä. Kysyin sivistymättömyyttäni joltakulta miksi kaikilla on kokoajan pelastusliivit esim. saarihyppelyreissuilla päällänsä. And i really mean kokoajan, Oli vettä sitten polviin asti tai 20m syvää. Hiekkarantaa tai veneilyä. Selitykseksi sain niinkin simppelin asian, kuin etteivät he osaa uida. Pohjoisessa on lähinnä muutama likainen joki ja ainoastaan rikkailla pääsy uima-altaisiin. Suomalaisena ajatus tuntui oudolta, mutta tullaanhan me sentään tuhansien järvien maasta ja uimista opetetaan koulusta lähtien.

Olimme siis saarihyppelyreissulla kun törmättiin tähän pelastusliivi-ilmiöön. Me oltiin varmasti niiden mielestä vähintäänkin yhtä huvittavia. Kuvitelkaa se kontrasti pitkähäntäveneessä kun kaksi hohtavan valkoista länkkäriä istuu veneen nokassa ruskettumassa bikinit ja uimashortsit päällä, samanaikaisesti paikallisten ahtautuessa veneen ainoan katoksen alle verhoutuneena lierihatuilla, koko naaman peittävillä aurinkolaseilla, pitkähihaisilla ja ne pelastusliivit! Paikalliset ihannoi vaaleaa ihoa siinä missä meikäläinen haluaisi olla ruskettunut kuin grillipossun nahka.


Reissuneitsyenä ensimmäisen McDonaldsin nähtyäni ilkuin mukaviisaasti, että "kuka hullu nyt tulee tänneasti syömään jotain mäkkärimättöö!? Kyllä täällä pitää syödä paikallista ruokaa!". Kas kummaa, kun sitä riisiä ja kanaa on syönyt pariviikkoa ja saanut yhden ruokamyrkytyksen välissä niin tuttu juustohamppari onkin taivaallisen hyvä idea.

Jos unohtaa hetkeksi kaiken turismin huonon puolen, voi poimia Krabi helmet. Yksi monista huikeista mestoista oli ehdottomasti Tiger Cave Temple. Nimeensä viitaten, sielä ei ole tiikereitä, nimi on tullut legendoista ja tassunjäljistä temppeliluolastossa. Itse temppeli sijaitsee vuoren päällä ja sieltä on uskomattoman upeat maisemat Krabin ylle. Luulitko olevasi hyvässäkin kunnossa? 1237 porrasta käveltyäsi olet todennäköisesti yhtä kuolemankielissä kuin minäkin. Meidät ohitti yksi hilpeä oranssikaapuinen munkki, joka naurahti katsoessaan kuinka puuskutan ja puhisen vasta puolessavälin matkaa.

Protip, temppeliin ei ole suotavaa astua kengät jalassa, eikä tässätapauksessa ole fiksua jättää kenkiä perinteisesti temppelin eteen maahan, sillä vuorella asuu apinoita. Apinoita, joille kenkäsi on suuri aarre! Joku tyttö oli jättänyt flipfloppinsa maahan, eikä aikakaan kun apina heitti tohvelit vuorelta alas viidakkoon, nyhdettyään kauniisti kimaltelevat tekotimantit ensin irti niistä. Jonkun turistin Blackberry päätyi myös apinan kynsiin. Tyyppi yritti ensin kiltisti lähestyä apinaa toivoen saavansa laitteen takasin, hah, apinan ei tarvinnut kuin esitellä tappajahampaansa ja tyyppi luovutti.



Ennen matkaa olin vitsaillut äidin kanssa, että mitä jos lentokone tippuu tai tuleekin vaikka tsunami. Olin juuri päiväunilla kun äiti laittaa viestiä, " mites toi tsunamivaroitus?". Luulin sen olleen edelleen vitsi. Sitten tulikin Finnmatkoilta viesti, että alueella on todellakin tsunamivaroitus annettu ja pyydetätään valppautta, ohjeita tulisi lisää myöhemmin.

Paikallisista uutisista ei saanut oikein selkoa, muutakuin, että pelkkä varoitus aiheutti kaaoksen ja ihmisille sattui kolareita yms. onnettomuuksia massapaniikin vuoksi. Me pohdittiin hotellihuoneessa pitäisikö pakata tärkeimmät kamat mukaan ja selvittää evakuointipaikat tai nousta kenties alueella jonnekkin mahdollisimman korkealle. Käytiin ulkona hakemassa vettä ja naposteltavaa kaupasta. Kaikki tuntui jotenkin kaoottiselta, kauppa kävi normaalisti vaikka ihmisiä pakeni jonona ylemmäs vuorille. Hotellihenkilökunta jäi tekemään kaikille asukkaille ruokaa ja jakoi vettä. Vetäydyttiin muutaman muun hotelliasukkaiden tavoin hotellin ylimpiin kerroksiin ja löydettiin sieltä seuraa muutamasta Norjalaisesta, Ruotsalaisesta ja muistaakseni Tanskalaisesta. Naureskeltiin sille miten chillisti oleskeltiin, osa joi bisseä ja muutama koitti saada tekstiviestein uutisia tilanteesta ulkomailta. Omat hermoni meinasi pettää kun samaan aikaan sattui hyytävä ukkosmyrsky. Sellainen, mitä en ollut ikinä kokenut Suomessa. Talo tärisi ja koko taivas oli musta.

Onneksi koko tilanne meni ohi, tsunamia ei tullut. Järistykset jossakin kauempana olivat aiheuttaneet hetkellisesti meren vetäytymistä joitakin metrejä. Oli  helpottavaa huomata, että jotain on opittu 2004 vuoden koettelemuksista, tiedotus ja evakuointireitit toimivat jotenkuten ja tilanteeseen reagoitiin ajoissa.



Okei, takaisin iloisiin reissumuistoihin! Pari ensimmäistä iltaa voipi hillua pääkadun varrella, syödä hyvin, uida ja nauttia. Kun lomafiilis on saavutettu, jetlagi selätetty, voikin ryhtyä seikkailemaan. Krabilla on huikeita Geokätköjä, suosittelen! Vuokraamalla skootterin saat paljonkin irti. Paikallinen sininen lavataksi myös ottaa ihmisiä kyytiin apinapatsailla koristelluilta penkeiltä pääkadun varresta about 40bht/1e hintaan ja kuskaa esim. Krabi Towniin eli ns. keskustaan. Keskusta on hieman hämäävä termi sillä se on Ao Nangiin nähden ihan eri puolella. Keskustan siitä tekee kuitenkin se olemus, tämä on lähimpänä normaalia betonikaupunkia mitä kymmenien kilometrien säteeltä löytyy. Kerrostaloja, ostoskeskus, KFC ja liikennevalot.

Saarihyppelyillä pääsee näkemään lähimaastoa ja vähintäänkin hämmentäviä puisilla peniksillä vuorattuja luolia. Kuvankauniita maisemia on kaikkialla ja näinollen laitankin tähän aikamoisen kuvapläjäyksen;






Also! Follow my blog with Bloglovin