Harmony Clean Flat Responsive WordPress Blog Theme

KOH PHAYAM JA KIROTTU PÄHKINÄ

3/19/2017 Maria Maunula 41 Comments Category : , , , , , ,

Olin kuullut vain legendaa tälläisistä paikoista, ei autoja, ei rantatuoleja, ei raha-automaatteja, ei 7/11,  ei kiirettä, ei huolta. Hakuna matata and so on. Makasin riippumatossa merituulen viilentäessä, tällä pienellä saarella Andamanmeren puolella Ranongista vähän alaspäin. Katselin aikanikuluksi useita kymmeniä erilaisia perhosia jotka lenteli kiireettömästi ympärillä cashewpähkinä puiden kukinnan houkuttelemana bungalowia ympäri ja mietin miten ihmeessä voisin edes kuvailla tätä paikkaa teille?


Oltiin saavuttu iltapäivästä aikamoisen bussi+tuktuk+speedboat+skootteri combon jälkeen vihdoin perille ja purettu kamat PP Land Beach resorttiin ja leiriydytty merenranta bungalowiimme. Jonkinsortin ekomesta, uima-allas ja privaatti ranta. Maksettiin hippusen extraa siitä, että bungalowimme oli kirjaimellisesti merenrannassa, 1100 bht eli noin 31e yö.
En kuitenkaan malta pysyä paikallani kauaa ja uteliaisuus ottikin vallan, tein lähempää tuttavuutta cashewpähkinäpuun kanssa joka pönötti melkein kuistillamme. Sato oli nyt parhaimmillaan ja kypsiä hedelmiä putoilikin pitkin maita ja mökin kattoa. Empä ollut ikinä edes ajatellut mistä nuo kyseiset pähkinät tulee tai miltä ne näyttää, meilläkun ne ostetaan pussissa paahdettuna. Tiesin että pähkinän hedelmä on kuitenkin syötävää ja tutkailin hauskan näköistä puuta ja sen luomuksia siinä hetken miettien miksi niitä edes paahdetaan? No se selvisi nopeasti sillä nappasin käteeni yhden hedelmistä ja irroitin ns. Valehedelmän irti, halusin vain nähdä sen itse pähkinän oman suojakuorensa alla ja kammettuani sitä hetken ulos siinä onnistumatta päätin puraista kuorta - onnistui! Sielä se pähkinä todellakin oli sitkeän vihreän suojakuoren sisällä. Sitten alkoi kirvelemään, polttelemaan ja tuntumaan hassulta suussa. Pikainen googlaus auttaa kaikkeen, pähkinän valehedelmä on kyllä täysin syötävää vaan tuo itse pirullinen pähkinä on suojautunut paremmin. Sen kuori sisältää myrkyllistä happoa, itseasiassa sitä samaa happoa on jo kuoren päällä eikä siihen tulisi koskea käsin, mitenkäs se menikään curiosity killed the cat...


En onneksi itse muutakuin purrut kuoren auki, googletus kertoi myös kauhutarinoita niistä poloisista jotka olivat jopa syöneet jopa useita pähkinöitä! Kuulemma todella, todella klassinen turistimoka. Happo todellakin polttelee ja siitä voi myös saada vakavan allergisen reaktion kohtalokkain seurauksin. Useimmilla se aiheuttaa vesikellomaisia rakkuloita naaman ja suuhun, haavoja suun limakalvoille ja suolistoon. Itse selvisin onneksi vain parintunnin poltteella huulipielissä ja kielen kärjessä, sekä sormet joilla olin koskenut pähkinään muuttui päistä hetkeksi valkoiseksi. Jotta pähkinöistä saa oikeasti ihmisille syömäkelpoisia niitä paahdetaan auringossa ensin kolme päivää, keitetään useita tunteja, paahdetaan pari päivää lisää ja vielä paistetaan viimeiseksi. Ymmärrän nyt miksi ne maksaa Suomessa niin julmetusti. 

Saarella vietettiin seuraavana päivänä cashewpähkinäfestivaalia ja siihen osallistui kaikki lähisaaria myöten. Emme tietänee tästä mitään etukäteen joten ei todellakaan osattu odottaa karkeloita eikä niiltä olisi voinut välttyäkkään sillä lähes kaikki vastaantulleet paikalliset puhuivat siitä innoissaan. Heillä olisi kuulemma jopa miss cashewnut kilpailu! Sehän meidän piti nähdä.


Käytettiin ensimmäinen ilta skoottereilla saarta tutkien, ei karttoja tai tarkempia suunnitelmia, kunhan nyt joku ranta löytyy ja auringonlasku olisi kiva nähdä. Jokainen eksyminen tällä saarella vei toinen toistaan kivempaan paikkaan. Tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa siihen nähden että saarella tosiaan liikuttiin vain mopoilla mitä nyt muutama pikku traktori tuli joskus vastaan. Kypäriä ei edes tarjottu tälläkertaa, eikä niitä käyttänytkään kukaan. Liikenteessä kohdeltiin kaikkia kunnioittavasti, ne muutamat traktoritkin jotka tuli vastaan teki tilaa jokaiselle mopolle. Välillä sai ajella useita kilometrejä törmäämättä kehenkään muuhun. Kulkukoiria ja kissoja oli paljon vähemmän kun olin tottunut muilla saarilla näkemään. Eksyttiin yhdelle saaren monista rannoista, onneksi ei ollut hinkua uimaan sillä kyseinen ranta oli Buffalo Bayn poukamassa, missä meri vetäytyy jopa satoja metrejä kauas. En ollut ikinä nähnyt vastaavaa. Rannan toisella sivulla joku porukka piti omat pienimuotoiset rantabileet, ajattelin väkisinkin että tälläisiäkö ne kaikki full moon partyt phanganillakin on ollut aikanaan ennen turistien massaliikehdintää.



Pimeyden laskiessa oli taas hyvä aika etsiä ruokaa ja jokusen aikaa huristellessammekin tuli vastaan pienimuotoinen kauppa josta Tomi sai uudet varvastossut hajonneiden tilalle. Hinta ei ollut muita saaria kalliimpi ja sama päti pitkälti ruokaankin. Se mikä ruuassa sitten erosi oli se terveystrendeily! Tarjoilija toi aikamoisen romaanin pöytään luettavaksi, se osoittautui menuksi. Ensimmäiset pari sivua ohjeita kuinka tilata kun keittiön väki ei puhu englantia. Seuraavat kymmenkunta sivua selvennyksiä siitä mitä erilaiset gojimarjat, mustikat, yksisarvisen sarvijauheet ja ties mitkä salaattikäämät ja muut tekevät hyväksesi. Koitettiin etsiä jotakin tavallista... ei niin terveellistä syötävää heikoin tuloksin, tilasin vain herkullisen smoothien. Katselin ympärilleni ja mietin että nyt ollaan saavuttu kyllä ultimate hippijoogaeräjorma saarelle. Tämä mielikuva vahvistui vahvistumistaan, etenkin kun bongattiin kaveri joka näytti tismalleen punanaamion katalogista 70-luku-osion kohdalta. Leveälahkeiset vakosamettihousut, nahkaliivi ilman paitaa, otsapanta, pyöreät silmälasit ja rauhanmerkki kaulakoru kirsikkana kakunpäällä. Pimeyden laskettua teillä ei paljon muihin törmäillyt, saatiin huristella ihan rauhassa omalle mökille pimeitä tietä pitkin.
Oli ihanaa painua nukkumaan katottoman viidakkosuihkun ja illan viimeisten riippumattoheilumisien jälkeen. 

Niinkin pieni asia sai leveän hymyn naamalle kun auringonnousu suoraan omista ovista ja  ikkunoista, sen mitä jaksoi pikkusen rraottaa silmiä ja nukahtaa uudelleen. Muutama tömps ja kops herätteli aamupäivästä, pähkinöitä tippui taas katolle. Lyötiin vetoa kumman päähän tippuu yksi ensin, säästyttiin kuitenkin kokomatka tältä brutaalilta tapaturmalta. Meinasin kyllä liukastua yhteen portaikollemme tippuneeseen hedelmään astuessani sen päälle, sepä olisikin ollut jotain kerrottavaa vakuutusyhtiölle.


Vaikka pähkinäpuut olivatkin kerrassaan kauniita, lähti niistä aika tymäkkä haju eikä aamupala hotellin ravintelissa oikein uponnut. Tarjoilija jaksoi kertoa into piukalla niistä pähkinöistä ja festivaalista, oikeastaan niin paljon että voitaisiin varmaan osallistua johonkin pähkinäeksperttikisaan. Mopomatka uudelle rannalle vei meidät hetkeksi pois pähkinöiden luolta ja poikkeuksellisesti palmujen sijaan rannalla kasvoikin havupuita, ei toki sellaisia kuin meillä Suomessa vaan harvempia ja neulaset ohuempia. Leiriydyytiin jonkun ravintelin tiluksille, Tomi Fiksuna nappasi taas varjopaikan kun itse parkkeerasin ahterini puusta rakennetulle tasanteelle josta olisi helppo mennä uimaan välillä. Sain ehkä elämäni parhaan jääkahvin, toisinkuin Tomi joka koitti tilata samaa nähtyään omani " Salme Salme " ja viittomalla osoittelu toi Tomille kuitenkin ihan erilaisen kahvijuoman, ällömakean version, se on täällä normaalia. 

Olin kadottanut kirjani jonnekin bussimatkalla mutta miten sattuikin, pikkuisella Phayamilla löytyi jopa kirjakauppa. Se tosin oli lähinnä mindfullness ja joogajuttuja, kun taasen tästä vahingossa valitusta ravintolasta löytyi peränurkasta yksi hylly kirjoja ja sielä sattui olemaan muutama Suomeksikin. Nappasin englanniksi kirjoitetun kirjan joka kertoi erään naisen elämönmuutoksesta ja hypystä tuntemattomaan, muutosta Bhutaniin. Maahan josta harva on edes kuullut. Leikittelin ajatuksella pystyisinkö itse ikinä moiseen. Bhutan on hyvin alkeellinen maa, hyvin kaukana jäljessä Thaimaasta, mutta Phayamin kanssa sillä oli yhtäläisyyksiä. Sähköä ei ole kaikkialla 24/7, ihmiset arvostavat enemmän onnea kuin materiaa ja ruoka on arkista, eihän kaikilla ollut jääkaappejakaan. No pystyisinkö oikeasti vaihtamaan länsimaiden arkisen autuuden ja elämään viidakon liepeillä? En sentään. Kaipaisin liikaa supernopeaa internettiäni ;) Tunnit valui siinä lukiessa ja uidessa, aurinko vaihtoi puolta taivaalla, tätä olotilaa saattoi kutsua lomaksi. Teki ehkä ihan hyvää olla muutama päivä ilman nettiäkin, mutta välillä oli pakko turvautua Tomin dataliittymään että löydettiin kartan kanssa takaisin bungalowillekkin. 7v partiota takana enkä osaa silti suunnistaa näemmä.


Illalla ohjelmassa olisi ne pähkinäkekkerit ja tietysti se missikisa! Ei tiedetty yhtään mitä odottaa ja itseasiassa yllätyinkin, saaren satamanläheisyyteen oli todentotta pykätty ihan oikea iso esiintymislava ja pa-kamatkin oli taiottu jostain. Keskelle oli jätetty tila rantafutikselle, tanssimiselle ja hengailulle kun taas itse hiekkakenttää ympäröi satakunta erilaista ruokakojua, katubaaria ja olipa sinne rakennettu inttipoikien voimin joku järkytävän iso "onginta" kisakin. Maksoi hurjat 20 bht eli noin 50 senttiä osallistua, pääpalkintona olisi ollu fillari. Me voitettiin hammastahnaa. 
Ongitaan osallistui koko kylä näemmä ja palkinnot olivat suureksi osaksi hyödyllisiä arkituotteita kuten vessapaperia, saippuaa, paistoöljyä, sekä lapsille leluja. Kaikki oli juhaltuulella ja ihmiset tanssi bändin soittaessa lavalla.



Miss cashewnut kisat olivat mitä ilmeisemmin pitkä perinne ja voittaja valittiinkin yleisön äänestyksellä, tytöt esittelivät itsensä lavalla kauniissa perinneasuissa ja omaa suosikkiaan äänestettiin pudottamalla ehdokkaan kaulaan viereisestä kojusta ostettava kukkalei. Yksi tytöistä sai niin paljon kukkanauhoja ettei sieltä alta meinannut erottaa ihmistä lainkaan. Tyttö oli burmalainen ja kuulemma nyt viides vuosi peräkkäin kun Burma voittaa. Oli mukava nähdä miten hyvää pataa täälä oltiin thaimaalaisten ja burmalaisten välisesti, kun esim cambodsalaiset ovat thaimaalaisten silmissä usein "huonompaa" kansaa. Nuorin osallistujista oli vasta teini ja juontaja kertoikin tytön osallistuvan varmasti vielä monena vuotena. Ilta jatkui livemusiikilla ja hauskanpidolla, miten muut kansallisuudet osaakin juoda alkoholia ilman että pitää ruveta örveltämään, oksentamaan tai tappelemaan.. kaikki sujui rauhassa ja kaikilla oli kivaa. Me maisteltiin Tomin kanssa muutamia herkkuja kojuista ja huristeltiin takaisin unille. Seuraava päivä menikin pitkälti samaa kaavaa, joskin  päästiin osittain todistamaan jonkinlaisia häämenoja naapurikuppilan koristellessa paikkaa upeaksi. Joka päivä saatiin nauttia kirkkaasta taivaasta paahtavan auringon kera, joka ilta sai nukahtaa uskomattoman tähtitaivaan alle meren kohinaa kuunnellessa.

Ravintelin omistajan lemmikkilinnut tuli aina syömään kun niille jätettiin riisiä tarjolle :) 

Baari/Ravintola/juhlavenue





Wait what, Slipknot!? :D 


Phayam sopii ehdottomasti rauhaa etsiville, luonnosta nauttiville ihmisille mutta kääntöpuolena pitää varautua siihen ettei saarella ole automaatteja, jatkuvaa sähköä kaikkialla ja mopolla liikkuminen on ainoa järkevä vaihtoehto kulkea ympäriinsä. Mopon saa heti satamasta noin 200 bht eli 5e/päivä. Saarelle pääsee paikallisveneellä parissa tunnissa tai vain muutaman euron kalliimmalla Speed boatilla 45min, mutta tämä kulkee ainoastaan high seasonin aikaan. Jos tästä kaipaa vieläkin eteerisempää paikkaa, on vieressä pikku koh chang. Meitä oltii peloteltu etukäteen merenkäynnin olevan järkyttävää pomppimista speedboatilla mutta kiitos kevään, meri oli lähes tyyni ja saatiin lipua vaivattomasti perille.

Meille Phayam oli kuitenkin ehkä jopa hitusen liiankin hipihtävä ja pysähtynyt paikka. Vaikka rannat, luonto ja eläimet saarella oli upeita mukavista ihmisistä puhumattakaan, oli aika jatkaa matkaa ja tehtiinkin hyvin nopea extempore päätös lähteä Koh Samuille, eipä tiedetty taas millainen ruljanssi siitä tuli mutta voin sanoa että tulipahan taas istuttua bussissa haha.


Kaikki nuo horisontissa näkyvät pisteet on ihimisiä vaeltelemasa vetähytyneen meren jäljissä!


RELATED POSTS

41 comments

  1. OK, nyt rupesi mietityttämään: "Jotta pähkinöistä saa oikeasti ihmisille syömäkelpoisia niitä paahdetaan auringossa ensin kolme päivää, keitetään useita tunteja, paahdetaan pari päivää lisää ja vielä paistetaan viimeiseksi.” - Kuinka monta ihmistä on kuollut, ennen kuin tämä on keksitty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä! Onko ne ensin pitänyt jotain empiriisiä testituokioita, "tuliskohan tästä syömäkelpoista jos tätä keittää, entä paistaa, tai paahtaa?" :D

      Poista
  2. Mua rupesi mietityttämään heti tekstiä lukiessani, että miten se cashewpähkinän oikea käsittely onkaan koskaan keksitty... Kuinka monta ihmistä menetettiin ja kuka piti kirjaa siitä mitä on jo kokeiltu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tosiaan kuinka moni on heittänyt veivinsä ennenkuin tähän täydelliseen valmistusrutiiniin on päästy? :D

      Poista
  3. Mä rrrrrakastan cashew-pähkinöitä, niin olipas jännä kuulla että ne onkin noin myrkyllisiä. Samaa ihmettelen kuin edellisetkin, että miten ihmeessä moinen käsittely on aikanaan keksitty... :D Hinta kun näillä herkkupaloilla on aika kova, niin nyt en enää sitä ihmettele. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miksei tästä opita missään :D Kaikkialla on kaikenmaailman no durian, danger jellyfish, jne juttuja mutta ei tästä mitään mainintaa ja kaikkialla olin kuullut vain että se hedelmä on syötävää haha, doh!

      Poista
  4. En todellakaan tiennyt tuota cashew-pähkinöistä!! Ihanan näköinen hippipaikka ja mulle kyllä tuollainen hiljaisempi paikka sopisi hyvin :)

    VastaaPoista
  5. Moi! Löysin tänne sattumalta, olipas hauska lukea Koh Phayamista :) Olin siellä itse vuonna 2008, ja paikkaa on jäänyt hirveä ikävä.

    Oon miettinyt, että onkohan saari onnistunut vielä säilymään samanlaisena , vai onko se jo ehtinyt mennä "pilalle", jos sinne eksyisikin joskus uudestaan. Ainakin tekstistäsi päätellen meno siellä on kuitenkin vieläkin ihan sama meno ja tunnelma, kuin silloin 9 vuotta sitten :D Terveysruokabuumi sinne ei tosin ollut vielä silloin rantautunut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku businessvainu sielä on jollain herännyt tuon eko, terveys ja ituhippeilyn osalta mutta ihan hyvällä fiiliksellä :) Olin yllättynyt miten rauhallinen saari todellakin oli, varmasti on muuttunut tuon 9 vuoden jälkeen mutta en usko että huonompaan. Saarella on myös tosipaljon yhteisöllistä toimintaa expattien ja paikallisten välillä :)

      Poista
  6. Olen käynyt Thaimaassa jossakin ns. cashewpähkinätehtaassa, ja siellä kerrottiin pähkinän myrkyllisyydestä. Enpä olisi muuten osannut arvata! Siellä pähkinät otettiin irti käsityönä, joten siellä etenkin oli pähkinäpusseilla ihan reipas hinta. Onneksi sulla ei käynyt tuon pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hanskoilla käsitöin nuo resortin työntekijät sitten pomikin pähkinöitä jossainvaiheessa, olisi pitänyt tajuta katsella ympärille :D

      Poista
  7. Cashew-pähkinät on vaan niin hyviä! Onneksi joku on keksinyt miten niistä saa syötäviä. :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa tosi mukavalta saarelta rentoon ja kiireettömään lomailuun. Tätä lukiessa pääsi hyvin tunnelmaan mukaan! Toisaalta ymmärrän hyvin, jos hiekka alkaa polttaa jalkojen alla ja tekee mieli päästä muutaman päivän jälkeen näkemään jotain muutakin. Olen nähnyt cashew-pähkinöiden kasvavan Brasiliassa ja tykkään niistä kovasti, mutta tuosta myrkyllisyydestä en tiennyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri osa googlettamistani keisseistä taisi itseasiassa olla Brasiliassa vierrailleiden turistien jäljiltä :D

      Poista
  9. Muistan jostain kuulleeni, että nämä ovat myös suhteessa lopputulokseen todellisia vesisyöppöjä, eli ei ihme, jos näille kertyy hintaa, siinä pähkinäpussissa valmiina ostettuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep! Yllätyin myös miten vähän yhdessä puussa loppujenlopuksi niitä pähkinöitä tulee versus. joku banaanipuiden viljely eli hinta todellakin on ymmärrettävissä :P

      Poista
  10. Kaikkia pähkinöitä voi syödä, toisia vain kerran, vai miten se nyt meni... Ehe ehe :) Tosiaan, enpä olisi minäkään edes tunnistanut tuota hedelmää, vaikka kaapissa on aina vähintään yksi cashewpussi. Kiitos avartavasta postauksesta - ja hyvä, ettei itsellesi käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  11. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Kova Cashew-fani olen itsekin, ja aina kiroan niiden herkkujen hintaa. Eipä tosiaan ihme, ettei pähkinäpussi ihan eurolla irtoa. Riskaabelista pähkinänsyönnistä huolimatta upeissa maisemissa teit tuon uhkarohkean kokeilusi.

    VastaaPoista
  12. Oho, kävipä köpelösti tuon pähkinän kanssa! Tai siis meinasipa käydä. En muuten minäkään tiennyt tuota cashewpähkinöistä, aina sitä oppii uutta.

    Mutta tuo paikka! Ja bungalowi! Mulle maistuis just nyt tuollainen kiireetön hippimeininki. Pitääpä laittaa Phayam muistiin seuraavaa Thaimaan-reissua silmällä pitäen.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoinen juttu josta tuli mieleen se, että parikymmentä vuotta sitten kävin Thaimaassa tutustumassa cashew-pähkinöitä "valmistavaan" tehtaaseen.

    Tuo paikka näyttää kyllä mukavalta, mutta saattaisi itselle olla sellainen max kolme yötä kohde. Mutta nuo juhlat olisivat kyllä varmasti upea kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoiko ne sieläkään mysteerin ratkaisua, miten tuohon valmistusprosessiin on päästy alunperin? :D
      Ja juu, just semmonen max. 3-5 päivää kohde ainakin meikälle :)

      Poista
  14. Ma olisin varmasti ihan onnellisena mussuttanut noita pahkinoita... kaikkea sita oppii. :D Rakastan muuten Thaimaassa noita paikkoja, jotka on tosi kiireettomia ja kuin suoraan paratiisista. Taidan laittaa nimen ylos, kun Thaimaahan jossain vaiheessa taas suunnataan. Ihania nuo thaikkujen kuljetuskombot muuten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jonkun fellow turistin syöneen kourallisen noita pähiköitä ja kärsineen viikon uskomattomista vatsakivuista hapon poltellessa :D Ja todellakin uskallan suositella Phayamia löysäilypaikaksi, aika on pysähtynyt ja eläikanta ihan erilainen kun olen muualla thaikuissa nähnyt!

      Poista
  15. Eksyminen ja päämäärättömästi vaeltelu on kyllä kivaa! Ja silloin saattaa vastaan tulla jotain vielä kivempaa... :)
    Teillä on kyllä ollut vallan mainion rentouttava loma, mitä on kuviin uskomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentouttava ja rentouttava, noina päivinä ainakin mutta tuli vedettyä useampi aamu 5 herätys ja päivän mittainen reissaaminen :')

      Poista
  16. Näyttää ihan paratiisilta. Aika mielenkiintoista tietoa noista herkullisista cashew-pähkinöistä. Enpä ole moista tiennyt. Hauskaa että satuitte paikalle juuri festivaalin aikaan niin pääsitte juhlaan mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä uskomaton tuuri tuon festarin kanssa, ihana nähdä paikalliset juhlimassa satoa :)

      Poista
  17. Hauskan oloinen festivaali, tommoset on ihan parhaita monesti. Kiva että paikalliset ja turistit fiilisteli pähkinöitä yhdessä! Näin Brasiliassa cashew-puita, mutta enpä kyllä tiennyt pähkinän olevan myrkyllinen! Jopas on. :D Ja ihanan näköinen saari, kuulostaa paikalta jossa viihtyisin loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaikki kauhutarinat mitä sitten luin muidenkin turrejen pähkinämokasta oli juurikin brasseista :D Paikallisille endless fun!

      Poista
  18. Kuulostaa täydelliseltä saarelta pieneksi lepohetkeksi pidemmän ja hektisemmän matkailun lomassa! Tuo missikisa vaikutti jopa symppikseltä. Mutta miksi, miksi ihmisen pitää aina kokeilla kaikkea, mistä ei tiedä mitä se on...? :0 No, näinhän sitä oppii kaikkea uutta.... ... ... : ) ***sateenmuruja.com***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei voi kyllä luottaa meikän jatkavan sukupuuta tällä menolla haha :D

      Poista
  19. Oho hui! Enpä ole itsekään ajatellut mistä ne cashewt tulee. Onneksi et ehtinyt niitä kourallista heittää suuhun. Ei tosiaan ihme, että ovat hintavia. En olisi osannut kuvitellakaan, että ovat myrkyllisiä. Kaikkee sitä oppii!

    VastaaPoista
  20. aah mahtavalta kuulostava ekohippieräjorma-mesta! :D Kivaa tietää, että tällaisia rauhallisia saaria siellä vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekkin yllättynyt kun moni jaksaa mouhota ettei koko Thaimaassa ole enään pilaamattomia rantoja ja saaria ja jos miettii että tämäkin saari oli jo todella rauhallinen niin viereinen pikku Koh Chang on sitten varmaan jo survivor tasoa haha :D

      Poista
  21. No nyt!!! Nyt löytyi semmoinen mesta tuolta päin maailmaa mikä olis NIIIIN meidän paikka! Hippieräjormailu oh yeah! Ja hahhahaa Miss Cashewnut, on kai se saavutus sekin :) Hyvä että pähkinä itse varoitti kirvelyllä, ettet popsinut sen enempää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä ja jos haluaa vielä autenttisempaa niin naapurisaari pikku Koh Chang voisi toimia teille myös :)

      Poista
  22. No mutta, nyt siullakin on oma cashewpähkinätarina kerrottavana :D Onneks selvisit vähällä, tuollaiset episodit jossain kohtuukaukana länsimaisista klinikoista kun saattaa olla vähän...jännittäviä.

    Mutta mielenkiintoiselta vaikuttava saari selkeesti, varmaan täysin paikallaan relailuun. Vaikuttaa ihastuttavan autenttiselta kaikkine hippeineen ja missikisoineen :)

    VastaaPoista
  23. Aikamoinen prosessi ennenkuin cashewpähkinöistä saadaan syömäkelpoisia. Ei ihme, että maksavat Suomessa maltaita. Onneksi selvisit myrkystä loppujen lopuksi vähällä.. hauskat nuo missikisat ja hippityypit :)Taitaa olla too hippy myös minun makuuni..

    VastaaPoista
  24. no enpä olisi tiennyt pähkinöistä tuotakaan... kiitos väläyksestä tähänkin todellisuuteen!

    VastaaPoista
  25. No en mäkään tiennyt tuota cashewsta! :O Mä olisin varmaan saanut just ne rakkulat ja kaikki kun viime Thaimaan reissulla sain allergisen reaktion jackfruitista (harmittaa kun se maistui ihan karkilta :D )
    Nojoo mut hei olipas siistiä lukea paikasta josta en ole aiemmin kuullut vaikka Thaimaa tuttu onkin! Meinasin hämmentyä tuosta pienestä Koh Changista, mutta sitten muistin että sellainen on tosiaan olemassa eikä se ole sama asia kuin "oikea" Koh Chang :D

    VastaaPoista