En ole ikinä kierinyt rahassa, eikä perheemme matkustellut kovin usein nuoruudessani, sensijaan sukulaiset ottivat meikän matkaan näkemään Kreikkaa ja koulu vei tutkimaan Saksaa. Näilläkin reissuilla koin sellaista tietynlaista intoa ja hyvää hykerrystä, että nyt ollaan maailmalla! Monen monta kilometriä poissa kotoa. 

Yläasteella fiilistelin Japania ja etäisesti pohdin millaista olisi joskus matkustaa sinne. Amisaikoihin  haaveilin leikkisästi, mitä jos muuttaisi Australiaan. Selailin työpaikkoja, työviisumeita, asuntojen hintoja,  palkkavertailuita, luin kulttuurista ja ihmisistä, siispä ruokin näitä haaveilevia päiväunia, mutten ikinä sitten ihan oikeasti nostanut pikkurilliänikään tehdäkseni asioille jotain. En jotenkin ikinä uskonut, että sitä voisi ihan oikeasti päräyttää maailmalle tutkimaan, enkä tajunnu, että sitä tutkittavaa riittäisi useammaksikin ihmiselämäksi. 

Näitä muutamia kertoja Aasiassa seikkailessa, yritin kovasti tiivistää sitä tarvetta, sitä pakottavaa tarvetta lähteä jotenkin sanoiksi. Tai edes selittää itselleni sen mistä se kumpuaa, miksi sinne pitää juuri nyt päästä. Ajattelin, että se on työstressin purkua, se on jotakin mitä odottaa, kivaa vaihtelua,  erilaista, lämmintä ja aurinkoista. Tyydyin siihen vastaukseen.
Kaukokaipuu kuitenkin oikeastaan tiivisti koko jutun juonen. Minä ihan oikeasti kaipaan maailmalle. En ole ikinä maailmalla kaivannut kotiin samalla tapaa, tottakai kotiin on ihana palata, syödä ruisleipää ja juoda puhdasta hanavettä. Se on silti eri juttu, ihan erilainen tunne. Edellisestä reissusta ei ole kuin vaivaiset 2 kuukautta ja olen jo silti pläräämässä maailmankarttaa melkein päivittäin ja yritän ahtaa pieneen kallooni tuhottomasti tietoa vaihtoehdoista. 

Jotenkin se kaikki avautui ajatuksiini vasta tässä lähiaikoina, ehkä viime reissulla, ehkä joku ilta ennen nukkumaanmenoa - minä voin mennä ihan minne vain. Samaan aikaan se luo sellaista jännittävää villitystä yrittää valikoida maita, kuin karkkikaupassa. Ja samaan aikaan se myös tarkoittaa, että on hypättävä taas comfort zonelta johonkin uuteen ja uskomattomaan!

Eipä sillä niin väliä mikä se termi on, mutta tunne on aivan valtava. Jonnekkin on taas päästävä. 

Ei tosiaan mennyt varmaan pariakaan viikkoa Suomessa, kun olin jo organisoimassa jonkinlaista retkikuntaa Islantiin valokuvaamaan. Valitettavasti se näyttäisi ainakin tällähetkellä siltä, ettei tule toteutumaan ainakaan tulevana vuonna, mutta sitten eteeni tuotiin kuin tarjottimella; Puola. Puola!? 

Empä ole ihan rehellisesti ikinä miettinyt matkustavani Puolaan ja nähtäväksi jääkin miten paljon ennakkoluulot muuttuvat paikasta. Tällähetkellä en tiedä Puolasta oikein mitään, oletan sen olevan aika kolkko, harmaa ja halpa maa.

Miksi ihmeessä sitten Puolaan? No, sielä on Oldtown. Enkä siis tarkoita mitään vanhaa kaupunkia Tallinnan tyyliin, vaan tämä on hieman erikoisempi paikka ja tapahtuma. Meinaan larppitapahtuma!
En itse larppaa, vaan haluaisin mennä paikanpäälle valokuvamaan. Tai näin ainakin ensin ajattelin, jotenkin tämän suunnitelman edetessä pääni menoksi on suunniteltu myös jotain hahmoa, oh well, olkoon tämä sitten tuplaten out of comfort zone :D
Tarkoitus olisi siis hypätä yhden Suomalaisen peliporukan kylkeen ja ikuistaa koko retki, hyvällä tuurilla poimia muutama muukin kuvaaja kasaan. Suunnitelmat on vasta about 2% valmiit, eli tulen varmasti kirjoittamaan tästä lisää, mikäli homma etenee.
Oldtown itsessään on eeppisen iso dystopiahenkinen liveroolipeli/festivaali, joka on lätkäisty Puolan Statgard Szczencinskiin ajoittuen heinäkuulle 2016. Alue on noin 5km laaja vanha hylätty lentokenttä ja kaikki on pistetty vimpan päälle, autot, maailma, hahmot, jopa oma valuutta pelille.
http://oldtownfestival.net
https://www.facebook.com/OldTownPL/
https://www.facebook.com/groups/OldTownFinland/

Kaikeksi ilokseni huomasin vahingossa pantanneeni viikonverran lomapäiviä vielä, hyvällä lykyllä ne voisi ajoittaa huhtikuulle pääsiäisen kylkeen niin saisi venytettyä pyhäpäivien ansiosta ehkäpä parinkin viikon loman. Minne menisi? Eurooppaan? Itänaapuriin? Liikaa vaihtoehtoja, nytkun vihdoin tajuan, että kaikki on tarjolla. Takaraivoon jäi myös hyväksi havaittu syksyinen offseason Aasiassa, sinnehän voisi suunnata uudelleen tulevana vuonna, oi miksi nyt on vasta joulukuu? Haluaisin aikakoneen ja teleportin joulupukilta lahjaksi kiitos.

Vaikka postaus sisältääkin vain minimalistisesti hymiöitä, eikä lainkaan valokuvia, olen aivan täpinöissäni tästä kaikesta. En ehkä osaa pukea sitä sanoiksi, mutta miten innostavaa ja huikeeta on kun vihdoin uskaltaa ja ymmärtää seikkailla! Elämäntilanne on hyvä ja näinollen on aikaa ja tarpeeksi rahaa suunnitella, mennä, kokea, tehdä, nähdä, tuntea, oppia, maistaa, haistaa ja elää! Toivotan vuoden 2016 oikein lämpimästi tervetulleeksi ja annankin oman uudenvuodenlupaukseni jo nyt; aion matkustaa, yksin, kaksin tai vaikka isolla konkkaronkalla, ensivuonna mennään eikä meinata!

Pyrin postaamaan matkasuunnitelmia, inspiraatioita, tajunnanvirtaa ja fellow travellaajien vieraskynäilyitä tasaisin väliajoin. Meanwhile, voitte selailla ajatuksenvirtaani ja inspiraatioboardia maailman upeista paikoista Pinterest-boardillani ja kommenttiboksiin saa aina huudella ehdotuksia, matkatarinoita, postaustoiveita ja ihan mitä vain mieleen juolahtaa!