Etsin reissuilta muistoja ja kokemuksia, niitä Lipe tarjosi järisyttävin visuaalisin ärsykkein ja oikein kaksin käsin. Jos haluat nähdä tähtitaivaan kaikkine aarteineen ja meren yllätyksiä, kuten pimeässä hohtavaa planktonia, tämä saattaa olla SE saari sinulle :)

Krabi on helppo pitchstop matkalla etelän saarille ja kaikki liput saa helposti ostettua sieltä minne tahansa. Optimistina katselin yöllä katukojusta ostettua matkalippuamme Koh Lipen saarelle pohtien että " nyt on kaikki hoidettu, ei siinä varmaan mene kuin enintään kolmisen tuntia päästä perille, Krabihan on lähempänä kuin Lanta ja sieltä menee vain se kolmisen tuntia! " Luonnollisesti thailaisittain matkaan meni todellisuudessa rontti 8 tuntia, mutta se oli todellakin worth it! Lipusta pulitettiin 900bht (24,3€)

06:00 rävähti silmät auki herätyskellon päristessä merkiksi että nyt on hetki aikaa pakata ja kasata itsensä ennemmin kun kyyti tulisi. Thaimaassa on uskomattoman helppoa olla turisti, lähes kaikkia matkoja operoi joku isompi firma ja turret erotellaan kivasti tarralla paidassa ja ohjataan kuin lastentarharyhmää. Vaniin sisään, vanista ulos, joskus välissä bussiin tai toiseen vaniin ja Lautalle, sieltä sitten porukka jaetaan tarran mukaan oikeille saarille oikealla pysäkillä. Luulin meidän botskin lähtevän Krabin satamasta mutta ei, huristeltiin ympäri maita ja mantuja pysähtyen välillä kuskaamaan myös kuskin tuttuja sinne tänne tai jäätiin röökitauolle milloin missäkin. Useiden tuntien päästä oltiin perillä Trangissa ja päädyttiin sieltä vihdoin isoon satamaan. Vene nappasi meidät kyytiin ja vei perille Koh Lipen saarelle, matkalla taputeltiin muutama turisti vielä pienemmille saarille, missä ei ollut laituria lainkaan vaan loppumatka piti hoitaa pitkähäntäveneellä kirjaimellisesti rantaan. Koh Lipe on jo senverran kehittynyt, että eräänlainen kelluva ponttooni otti meidän pitkähäntäveneen vastaan. Ennen ponttonia pitää Kaikkien saarelle tulevien maksaa 50 bht (1.35€) kuljetuksesta merilaiturilta saaren kelluvalle laiturille, sekä 200 bht (5,42€) Tarutaon luonnonsuojelualueen hoitomaksuja mikäli aikoo vierailla lähisaarilla tai esim. Sukeltaa. Me ei tajuttu ostaa lippua siinä, eikä sitä koskaan tullut kukaan kysymäänkään, jäi myös vähän epäselväksi oliko merellä kelluva välisatama ainoa paikka ostaa kyseiset tiketit..

Oltiin tosiaan matkustettu reipas 8h kun päästiin vihdoin upottamaan jalat rantahiekkaan. Kuumuus ja kosteus oli tukahduttava ja piti vielä etsiä majoitus. Oltiin katseltu etukäteen netistä paikkoja mutta kaikki tuntui hintavalta ja luotettiin siihen että joku paikka kyllä löytyy. Lipen hotelleista läheskään kaikki ei ole netissä! Kuumuuden ja parin täyden hotellin käännytyksen jälkeen oltiin aika uupuneita. Vastaan tuli pääkadun varressa vastaan NT resort ilmastoinnilla ja aamupalalla hintaan 1800 bht(48,80€), ei jaksettu enään miettiä vaan otettiin siitä huone. Ilmastointi täysille ja hetken lepo kunnes oli pakko saada ruokaa. Itsehän kerkesin vielä ennen ruokaa nappaamaan pienen pedikyyrin lähihoitolasta, kustansi jopa 150bht (4€). 

Ruokaa löytyi sunrise rannan puolelta jostakin lukemattomista rantarafloista eikä thairuuissa usein voi maku mennä pahasti pieleen. Ruuat oli hyvä sulatella kävelemällä rantaa loputtomalta tuntuvien hiekkakasojen yli kunnes laskuvesi paljasti Kivikon jonka yli ei helposti mentäisi. Hyvä paikka ottaa parit kuvat ja sen oli huomannut eräs Saksalainen ammattikuvaajakin. Juteltiin siinä aikamme ja en voi kun arvostaa tyypin intoa kantaa mukana koko laitteisto jalustoineen. 

Ensifiilis lipestä oli sellainen paratiisi kun moni oli sitä kehunutkin. Viidakko on vihreää ja runsasta, rannat on puuterihiekkaa ja meri uskomattoman kirkasta. 

Auringon laskettua piti katsastaa myös yöelämää. Saari on käytännössä kohtuu pieni ja sen voi periaatteessa jakaa kolmeen rantaan, sekä pääkatuun Walking streettiin joka jakaa saaren poikki. Sunrise ranta oli kohtuu rauhallinen, pääranta Pattaya beach nimeltään taasen oli se mistä pääkatu alkoi ja mihin kaikki veneet jätti. Se oli myös kaikista isoin ja suosituin ranta joten yöelämäkin löytyi sen varresta. Sunset ranta oli saaren hiljaisin. Hiippailtiin hissukseen rantaa pitkin illan pimeässä kunnes löydettiin täydellinen spotti, pöydät ja tuolit rantahiekassa, baaritiski metrinverran niskantakana. Kerettiin tilaamaan juomat ja asettamaan ahterin penkkiin kun luonnonvoimat otti vallan illan kulusta ja rysäytti vettä niskaan kuin saavista kaatamalla! Olin onneksi varautunut ja mukana oli yksi niistä pienistä vesitiiviistä pussukoistani, ei ollut meinaan montaa sekuntia aikaa laittaa kaikkea elektroniikkaa kännyköistä kameraan suojaan sateelta. 

Ukkosmyrskyt ovat ihan erilaisia tropiikissa. Ukkonen murisee pehmeästi mutta koko taivaan täyttäen ja pitkään kaikuen. Vettä tulee hetkenaikaa niin paljon ettei meinaa eteensä nähdä. Kaikki se äskeinen hulina ja elämä rannalta sekä pääkadunvarresta katosi yhtä nopeasti kuin sade alkoi. Meitä ei lämpimät vesipisarat haitanneet vaan käveltiin kaatosateessa naureskellen takaisin hotellille. Vettä tuli niin paljon, että walking street muistutti vesiliukumäkeä ja tulipa vesi meillä huoneeseen katosta hieman sisäänkin. Oltiin jätetty terassille märkiä vaatteita kuivumaan, ei toivoa. Sateet ei onneksi kestä kauaa, usein vartista puoleentuntiin ja kaikki palaa ennalleen. Me otettiin suosiolla unta palloon sillä aamulla oli taas hotellinvaihto edessä!

Booking.comin kautta olin spotannut hieman edullisemman ja perinteisemmän bungalow majoituksen sunset beachin läheisyydestä ja sen enempää miettimättä varattiin se. Kaikki on Lipellä kävelyetäisyyden päässä mutta meille laiskoille länkkäreille toimii saarella nykyään myös pieni tuk tuk taksirinki kiinteällä 50bht per henki per suunta diilillä. Siinä kuumuudessa tuk tuk oli helppo valinta. Autoja saarella on vain muutama ja niitä käytetään lähinnä isojen tavaroiden ja sukellusvarusteiden liikutteluun. Tuk tukit saavat kulkea walking streettia vain päivisin, iltaisin se on pyhitetty kävelyyn sen muuttuessa aikamoiseksi ostoskaduksi.

Uusi hotellimme oli Longbay lipe resort ja kyllä oli nappivalinta! Hinta oli 1699 bht(46€). Iso oma puusta rakennettu bungalow, tuuletin, oma suihku ja vessa, mutta mikä parasta, oma ranta. Vaikka ranta on ns. Private, oli muutkin tervetulleita sille, mutta saimme käytännössä koko rannan itsellemme.

Paikan työntekijät ei paljoa englantia taittaneet mutta meistä pidettiin hyvää huolta, mm. Kävellessämme portaita alas kohti rantaa, huutelee yksi terassia korjaavia mies että halutaanko vettä mukaan eikä tämä maksanut mitään. Se maisema mikä portaiden alapäässä avautui silmille oli kyllä kaunis. Vesi oli niin kirkasta ja tyyntä, että pohjassa elävät korallit näki jo kaukaa. Vastarannan ylös kohoava vuori viidakon peittämänä herätti kunnioitusta luontoa kohtaan. Hiekka oli pehmeämpää kuin olin aiemmin Thaimaassa kokenut. Viltit hiekkaan ja uimaan! Olin käynyt aamupalan jälkeen nappaamassa lähimmästä kojusta snorkellisetin 300 bht hintaan, halvemmallakin olisi varmaan saanut jos olisi jaksanut tingata kunnolla. Tiesin saarella olevan hyvä maine snorklauksen suhteen mutten odottanut elävää ja värikästä korallia heti rannasta! Pääsin ehkä 3 m eteenpäin kun kimaltelevat parrot fishit sujahti näkökentässä, pienet joulukuusen näköiset korallikasvit heilui laineissa ja merimakkarat kurkisteli kivien alta. Olin niin viehättynyt tästä kaikesta etten malttanut käydä istumassa varjossa lainkaan, Tomi pelasi varmanpäälle ja otti hyvän lukuhetken banana Bagilla pötkötellessä. Arvata saattaa, että paloin. Selässä uljas valkoinen raita punakan pinnan rytmittämänä. 

NT resortin aamupala ei ollut järin kummallinen joten tuntien "rehkimisen" jälkeen oli aika saada ruokaa. Longbay resortilla ei ollut omaa ravintolaa, siirryttiin takaisin pääkadulle etsimään ravintola. Koska olin jo paripäivää vetänyt thairuokaa, mieli teki muutakin. Päädyttiin tripadvisorin suosittelemana saaren toiseksi parhaalle raflalle, Elephanttiin walking streetillä. Ruoka tuoksui hyvältä ja paikka oli ihanasti sisustettu. Uskokaa tai älkää mutta paikan pizza oli maistuvaa eikä jälkkäritkään näyttänyt huonolta vaikka jäikin tälläerää maistamatta. Edullisimmassa päästä ravintola ei ollut, mutta eipä tuo 220bht (5,9€) ole paha hinta kunnon kiviuuni överiliha pizzasta.

Pattaya Beach sekä sunrise rannat oli jo kerta korkattu, niin ilta vietettiin sunset rannalla. Muutama muukin turisti oli löytänyt tiensä paikalle saaren pohjoiseen osaan katsomaan uljasta näkyä. En voi silti missään nimessä sanoa että ihmisiä olisi ollut liikaa, kaikille oli tilaa rannan muutaman baarin jakkaroilla tai matoilla. Oli hauska seurata etenkin Kiinalaisten turistien huolella suunniteltuja selfie hetkiä ja kulkukoirien onnenpäiviä kun joltain sai herkkuja kerjäämällä. Kierreltiin illalla vielä parit baarit kunnes ostettiin minimarketista pussikaljat Tomille ja paineltiin omalle rannalle kuvaamaan tähtitaivasta. Näin kaukana valosaasteesta taivas näyttää loputtomalta tähtimereltä. Täällä on ihmisen hyvä olla. 

Seuraavalle päivälle houkuttelin Tomin mukaan päiväretkelle, joka alkoi mukavasti vasta kello yhdeltä, usein retket turrekohteissa alkaa jo aamulla ennen kahdeksaa joten tämä oli kivaa vaihtelua. Tiedossa oli snorklausta ja illan finaalina pimeässä hohtavan planktonin seassa uimista. Ostettiin matka edullisimman hinnan tarjoajalta, thai Beach travellersilta 800 bht (21,70€) sisältäen kaikki ruuasta kuljetuksiin ja välineisiin koko päiväksi.

Retki alkoi Jabang nimisen korallialueen luolta ja jos olin kuvitellut omaa resortti rantaa eläväksi niin wow wow wow täällä hulisi kaloja ja mönkeröisiä jos jonkinlaisia! Valitettavasti pari muutakin venettä oli tuonut turisteja katsomaan tätä suurta korallikiveä ja väkeä oli melkeinpä ruuhkaksi asti. Palanut selkä ei onneksi vaivannut enää hetkeäkään ja sehän vasta petollista onkin, aurinko paahtaa suoraa taivaalta, vesi tuntuu mukavan viileältä ja vedenalainen elämä pitää snorklaajan niin kiireisenä ettei siinä mitään palamista mieti. Oltiin toki valeltu itsemme rasvalla jo moneen kertaan mutta myös Tomi tiesi tässävaiheessa illalla punakan värin hiipuvan iholle. Edellisestä päivästä viisastuneena uin varuiksi T-paidalla ja shortseilla, tuntui auttavan ainakin vähän. 

Jabangilta siirryttiin Koh Yangille snorklaamaan. Edellinen koralli tuntui taas mitättömältä uuden maiseman autessa eteen. Edes laitesukeltaessani Thaimaassa aiemmin en ollut nähnyt niin suuria simpukoita ja isoja kaloja läheltä. Täällä olisi ollut mahdollista nähdä kilpikonniakin mutta ei meikän tuurilla. Aiemmat turistit olivat joko eri retkellä tai olleet meitä aikaisemmin sillä saatiin olla suhteellisen rauhassa spotilla. Oppaammekin innostui sukeltelemaan ja räpsi parit kuvatkin meistä. Missään ei käynyt kuitenkaan ilmi mistä nämä kuvat voisi saada ja koko homma tuli mielenkin vasta tässä kirjoitellessa, noh laitettiin heille naamakirjassa viestiä, ehkä selviää ehkä ei :)

Yangilta siirryttiin Hin Ngamille, pienelle niemennokalle joka muodostui kokonaan mustista, maan muovaamista meren pyöristämistä kivenlohkareista. Kivet olivat tulikuumia ja saarella tuntui olevan enemmän sääntöjä kuin Suomessa alkoholilakeja. Joku kiinalaiskaverikko kokosi kiviä kasaan suoraan kyltin vieressä joka erikseen kielsi "no stacking rocks".

Kivikasaa ei tarvinnut kauaa ihmetellä, sieltä siirryttiin Adang beachille, jonkun ison saaren rannalle joka näkyy vain laskuveden aikaan. Rantaan virtasi myös jostakin saaren ja viidakon uumenista kylmää makeaa vettä tehden pienen jokimaisen uuman. Rannalla kokoontui useampi veneellinen väkeä syömään buffet lounasta ja nauttimaan upeasta auringonlaskusta. Rantaa riitti silmänkantamattomiin eikä väkeä ollut liikaa taaskaan. Jostain kaukaa kuului ukkosenjyrähdys ja osa veneistä poistui paikalta aika livohkaan ennenkuin auringonlaskun paras osuus oli edes kerennyt alkamaan. Useimmat retket lopettaa tuohon spektaakkeliin mutta meitä odotti vielä yksi kohde - bioluminescence plankton. 

Synkät pilvet valui uhkaavasti yllemme, mutta kokenut venekuskimme ei korvaansa lotkauttanutkaan jylinälle. Viimeisillä valonsäteillä kerättiin meidän kuudenhengen veneporukka kasaan ja lähdettiin kohti pientä tyyntä poukamaa. Matkalla maisemat näytti juuri siltä miltä kaikissa meriaiheisissa kauhuelokuvissa, synkkää, harmaata, pimeää ja heiluvaa meininkiä tiedossa ja vaikka siinä kuumoteltiinkin että mahdetaanko edes päästä katsomaan niitä planktoneita, saati että selvitäänkö hengissä niin kyllä se kapteeni vaan heitti veneen parkkiin ja sanoi että hypätkää tuonne pimeyden sekaan. Odotukseni ei ollut kovat, olin lukenut joitakin arvosteluja kuinka planktoneita juuri ja juuri näkee ja kuinka joutuu heiluttelemaan jalkoja että mitään näkisi.. En ymmärrä noita arvosteluja lainkaan! En usko että voin ikinä verbaalisesti kuvailla miten päräyttävä ja maaginen hetki tuo loppujen lopuksi oli mutta yritän! Hyppäsin veteen ennen Tomia ja ihmettelin että ei tässä kyllä mikään hohda missään, kunnes laitoin maskin naamalle ja kurkkasin pinnan alle, jokainen liike minkä tein sai pienet siniset planktonit hohkamaan kuin kipinät! Rupesin nauramaan innostuksesta veden alla snorkkeliini ja olikin pakko nousta pintaan haukkaamaan happea ja huutamaan Tomille että nyt äkkiä tänne! Tomi loikkasi perään ja siinä me heiluttiin, polskittiin ja ryvettiin kuin pikkulapset innoissamme. Työnsin kättäni vedenalla eteenpäin ja avasin sormet nyrkistä auki, joka suuntaan sinkoili sädehtiviä sähkönsinisiä planktoneita sormenpäistä, se tuntui kuin olisi osannut taikoa! Katselin muiden uintia ja sitä sinistä hehkuvaa vanaa mikä heistä jäi ja mietin ettei mikään voisi olla paremmin. Ukkonen jyrähteli suoraan yläpuolella valaisten välillä merta melkein pohjaa myöden. En unohda tätä reissua ikinä. Tätä ei valitettavasti saa kameralle helposti mitenkään, teidän on nyt vain pakko lähteä kokemaan homma omin silmin ;)

Oli aika palata takaisin, kaikki veneessä istui hiljaa ja hymyili. Kokopäivän suolavesilillumisen jälkeen oli ihana virkistäytyä kylmässä viidakkosuihkussa ja suunnitella mitä sitä söisi iltapalaksi. Auringon polttamina koitettiin lievittää oloa myös aloe Vera hieronnalla, tunnin rentoutuminen maksoi 500 bht(13€) Ruuan suhteen tosin päästiin liikkeelle vähän liian myöhään ja lähes kaikki paikat oli menneet jo kiinni, yksi intialainen paikka löytyi vielä pääkadun varresta ja sen kadunvarteen rakennettu oikea tandooriuuni vakuutti meidät. Ei ollut huonot curryt. Nyt koputan puuta mutta en ole taaskaan varonut mitään jääpaloja tai soosseja, ruokaa on napattu katukojusta ja erilaista rafloista, ei ole vielä ainakaan maha ilmoitellut vastaansanomisia enkä tälläkertaa edes ottanut maitohappobakteeritabletteja. Napattiin vielä pieni iltapalasetti seiskaelevnistä omalle terassille hammockissa nautittavaksi ja illalla pohdittiin suunnitelmia. Olisi aika siirtyä koh Lantalle.

Koh lipestä jäi todella hyvä fiilis. Rentoa, helppoa, kaunista ja ihanaa. Sen vähän mitä kerettiin tutustumaan paikallisiin, olivat mukavia tyyppejä. Mopoja ei ollut makuuni liikaa, ei lähellekkään sellaista kuin esim. Phi phillä! Moni valittelee saaren turistisoituneen liikaa ja varmasti vanhanliiton reissaajalla saaren kehitys on järkytys mutta itse arvostan myös palveluiden helppoutta, esim. Automaatteja on saarella nykyään muutamakin kappale ja sukelluskoulujakin olisi ollut useampi valittavaksi. Valitettavasti palaneen selän kanssa ajatuskin märkäpuvun päälle vetämisestä ja happisäiliön kantamisesta kammotti. Saarella vallitsi mielestäni myös yleisesti turvallinen olo, lompakot ja kamerat uskalsi jättää rannalle tai veneeseen sen kummemmin perään katsomatta. Hintataso on saarella yleisestiottaen ripauksen kalliimpi. Etenkin majoituksen kohdalla mutta hieronnat, vaatteet yms. Olivat samassa linjassa krabin kanssa. Tälle saarelle haluan palata vielä joskus!